Sadan vuoden taukoamaton rukousketju ja maailmanlaajuinen lähetystyö...

Kuinka nuori hengellinen johtaja kreivi von Zinzendorf teki sen?


 

Nuori  mies, joka vaikutti kristikunnan historiaan

Saksalainen kreivi Nicholas Ludwig von Zinzendorf (1700-1760) on kristinuskon historiassa merkittävä ja mielenkiintoinen henkilö. Maalauksissa, joista hänet parhaiten tunnetaan, hän on jo keski-ikäinen, minkä vuoksi harvoin korostuu, kuinka nuori hän oli alkaessaan vaikutuksensa:

Herrnhutin yhteisön toiminta Zinzendorfin mailla
alkoi muotoutua, kun hän oli vasta 22-vuotias,
ja sen varsinaisen toiminnan ja herätyksen alkaessa
hän oli 27 vuoden ikäinen.

Herrnhutin yhteisön johtajana Zinzendorf myös aloitti uuden ajan protestanttisen lähetystyön: pieni yhteisö lähetti parisataa lähettiä ympäri maailmaa. Herrnhutin herätystä on nimitetty myös aikansa helluntaiksi. Vuonna v. 1727 yhteisössä aloitettiin ympärivuorokautinen rukousketju, joka jatkui peräti sata vuotta. Zinzendorf vaikutti välillisesti maailmanlaajuiseen herätykseen, ja hernnhutilaisuuden vaikutus ulottui Suomeenkin.

Tämä radikaalina pidetty aatelismies ja hengellinen vaikuttaja
oli dynaaminen johtaja, joka jakoi voimakkaasti aikalaistensa mielipiteitä.
Hänet tunnettiin Euroopan hoveissa ja aina Amerikkaa myöten.
(1)

Herätykselle otollisen ilmapiirin luominen ja ylläpitäminen on vaikeaa, samoin kuin rukousketjun pitäminen käynnissä - jo pelkistä käytännön syistä, puhumattakaan siihen vaadittavista hengellisistä edellytyksistä. Zinzendorf onnistui kuitenkin nuoresta iästään huolimatta tuomaan ensin sovun hengellisesti jakautuneeseen yhteisöön ja sitten yhdistämään ja organisoimaan jäsenten yksilölliset hengelliset resurssit, ja sen tuloksena pieni yhteisö sai uskomattoman suuria asioita aikaan.

Automaattisesti nousee kysymys:  ”Kuinka tämä nuori mies teki sen?”

Herätyksen avaimena pidetään usein yhteistä rukousta. Se kiistatta löytyykin yhdessä paaston kanssa jokaisen herätyksen taustalta. (2) Herätyksiä tutkinut George Otis Jr. pitää kuitenkin herätyksen ensisijaisena edellytyksenä päättäväistä, kestävää ja innostavaa johtajaa.(3)

Miten nuoresta Ludwigista kasvoi tällainen johtaja, ja millaisia näkemyksiä, ominaisuuksia ja taitoja hänellä oli? Seuraava katsaus hänen henkilökuvaansa ja Herrnhutin yhteisön toimintaan valaisee tätä kysymystä.


Aito hengellisyys ja sydämen usko

Ludwig syntyi yhteen Euroopan tunnetuimmista aatelissuvuista. Hän sai hurskaan pietistisen kotikasvatuksen, ja jo pienestä pitäen hänellä oli aito usko Jeesukseen.

Kun hän nuorena miehenä matkusteli Hollannissa ja Ranskassa, hän  tutustui paikallisiin kristittyjen yhteisöihin: katolisiin, reformoituihin, pietisteihin, mystikkoihin ja muihin.

Hän huomasi näissä yhteisöissä yhdistävän piirteen:
kaikista löytyi todellisia uskovia, joilla oli henkilökohtainen usko,
“sydämen kristillisyys”, kuten hän sitä nimitti.
(4)

Zindendorfille kehittyi voimakkaan Kristus-keskeinen teologia, jota rovasti Reijo Arkkila kuvaa seuraavasti herrnhutilaisuutta käsittelevässä artikkelissaan: 

”Keskukseen hänen uskonkäsityksessään nousivat Kristuksen haavat ja veri. Kristuksen ristintyö, sovintoveri ja kylkihaava olivat pääsävelinä hänen julistuksessaan. Näin muotoutui omalaatuinen hengellinen liike, jonka me yleensä tunnemme herrnhutilaisuutena. Englantilainen maailma käyttää nimeä Moravians. En oikeastaan halua pitää herrnhutilaisuutta osana pietismiä, vaan paremminkin osana ”evankelista liikettä”.(5)

 

Luontaiset kyvyt ja yhdistyvät hengelliseen armoitukseen

Ludwig sai perheensä aseman vuoksi erittäin hyvän lakimiehen koulutuksen. Jo opiskeluaikana Hallessa myös hänen johtajanominaisuutensa tulivat esiin. Hän ja muutama muu aatelisnuorukainen perustivat ”salaseuran”, “Sinapinsiemenen järjestyksen seuran”, jonka tarkoituksena oli, että sen jäsenet käyttävät asemaansa ja vaikutusvaltaansa evankeliumin levittämiseen. (Aikuisiällä Zinzendorf uudelleen aktivoi tämän yhteisön, ja monet merkittävät uskovat eurooppalaiset johtajat liittyivät siihen.) (6)

Nuori Zinzendorf valmistui 19-vuotiaana lakimieheksi. Hän olisi halunnut hengelliseen työhön, mutta käytännön syistä otti vastaan viran Saksonian hallinnossa Dresdenissä ja hoiti sen lähellä Berthelsdorfissa sijaitsevaa perheen maatilaa ja kartanoa (nykyisen Saksan, Puolan ja Tshekin rajakohdan tuntumassa). Hän avioitui 22-vuotiaana Erdmuthe Dorothean kanssa, ja perheeseen syntyi 12 lasta.

Zinzendorf on hyvä esimerkki siitä, kuinka luontaiset henkilökohtaiset ominaisuudet yhdistyivät palavaan hengellisyyteen ja Jumalan antamaan armoitukseen.

Oswald Sanders kuvaa tätä seuraavasti:

"Hengellisessä johtajuudessa yhdistyvät luonnolliset ja hengelliset ominaisuudet. Se kuitenkin ylittää persoonallisuuden ja muiden luonnollisten lahjojen alueen. Johtajan persoonallisuus vaikuttaa muihin, koska se on Pyhän Hengen täyttämä, kyllästämä ja armoittama. Kun johtaja antaa elämänsä Hengen johdettavaksi, Hengen voima voi virrata hänen kauttaa muille. Hengellinen johtajuus edellyttää ylhäältä tulevaa hengellistä voimaa, jota kukaan ei voi saada itse aikaan. Kukaan ei voi tehdä itse itsestään hengellistä johtajaa.(7)

Hyvät ulkoiset lähtökohdat ja resurssit

Henkilökohtaisen ominaisuuksien ja palavan hengen lisäksi Zinzendrofilla oli myös poikkeuksellisen hyvät ulkoiset edellytykset: hänellä oli varallisuutta sekä isot tilukset, joilla hän saattoi kehittää toimintaa.

Ilman aineellisia edellytyksiä ja riittäviä ulkoisia puitteita on vaikea tehdä työtä, vaikka olisi näkyä, intoa ja kaikki muut tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet.  

Matt. 19:16-22 kertoo rikkaasta nuorukaisesta, joka sanoi Jeesukselle "ei".

Zinzendorfista on sanottu, että hän oli rikas nuorukainen,
joka sanoi Jeesukselle "kyllä" - ja siitä alkoi yksi
kaikkien aikojen merkittävimmistä lähetysliikkeistä
.(8)

Yhteiskunnallinen asema ja koulutus osaltaan selittävät myös sitä auktoriteettia, mikä Zinzendorfilla oli nuorena miehenä ja mikä edesauttoi myös hänen rooliaan kristillisen yhteisön johtajana.

Kutsumustietoisuus

Zindendorfilla oli selkeä tietoisuus siitä, että hänen elämänsä tarkoituksena oli palvella Jumalaa kaikin voimin. Hän myös tiesi, milloin tuo kutsumus oli syntynyt. Käydessään Euroopan-kierroksellaan Düsseldorfin taidemuseossa Ludwig pysähtyi Domenico Fetin kärsivää Kristusta esittävän maalauksen eteen. Taulun nimi oli “Katso ihmistä”, ja siihen kuuluvassa tekstissä luki:

Tämän minä tein sinun hyväksesi.
Mitä sinä haluat nyt tehdä minun hyväkseni?”

Nämä sanat tekivät Ludwigiin syvän ja lähtemättömän vaikutuksen. Kun hän katsoi maalausta, hän ikään kuin koki, kuin Jeesus itse olisi katsonut häneen ja sanonut nuo sanat. Tuossa hetkessä hän päätti pyhittää elämänsä Kristuksen palvelukseen.(9) Tämä kutsumustietoisuus kantoi Zinzendorfia halki hänen koko elämänsä, ja myös muut näkivät ja tunnistivat hänen visionsa ja Jumalan antaman kutsun palon.

John Maxwell luonnehtii johtajan kutsumustietoisuutta seuraavasti:

“Johtajan kutsumus on jotain, minkä toiset voivat havaita ja tunnistaa. -- Kutsutuilla johtajilla on pitkäjännitteisyyttä, joka ei salli heidän antaa periksi ja luovuttaa, vaikka he joskus haluaisivat tehdä niin. Joukosta voi kuulua monia ääniä, mutta kutsuttu johtaja erottuu muista. Hän nousee tavanomaista tasoa korkeammalle.

Ilman kutsumustietoisuutta ei voi onnistua johtajan tehtävässä. Jumalan antama kutsumus on syvä, sisältä nouseva halu ja tarve, joka saa johtajan tekemään sen, mitä hänet on kutsuttu tekemään. Todellinen johtaja kokee pakkoa astua asemaansa ja tehtäväänsä, ja hän myös tuntee vastuuta siitä”.(10)

Vaikka Zinzendorf oli maallisessa virassa, hän oli lujasti päättänyt toimia sen ohella kaikin mahdollisin tavoin “sydämen uskon” levittämiseksi. Hän aloitti pitämällä Berthelsdorfin kartanossa hengellisiä tilaisuuksia.

Sana maatilan vapaasta hengellisestä ilmapiiristä alkoi levitä. Kreivin maille muutti uskovia Saksan muista osista (metodisteja ja schwenckfeldiläisiä), ja ensimmäiset maahanmuuttajat tulivat v. 1722. Nuori kreivi halusi auttaa hädänalaisia ja suostui, kun Määrin hussilaisesta veljeskunnasta jäljelle jääneen pienen ja vainotun ryhmän johtaja pyysi, että sen jäsenet voisivat asettua kartanon maille.

Määri oli maakunta nykyisen Tshekin alueella. Yhdistynyt Veljeskunta, Unitas Fratrum, oli syntynyt 1500-luvulla Jan Husin johtaman uskonpuhdistusliikkeen yhteydessä.(11)


Yhteistyökyky ja taito sovittaa erimielisyyksiä

Pakolaiset perustivat parin kilometrin päähän Berthelsdorfin kartanosta Herrnhut-nimisen kylän. Zinzendorf olisi toivonut, että määriläiset uskovat olisivat tulleet luterilaisen kirkon yhteyteen, mutta he halusivat elvyttää uudelleen veljeskuntansa.

Vain kolme vuotta sen jälkeen, kun Zinzendorf oli alkanut ottaa muuttajia vastaan, asukkaita oli jo yli 300, ja suuri osa heistä oli tullut Määristä.(12) Kylän kasvaessa yhteisöön kuitenkin tuli eripuraisuutta ja se jakautui ryhmiin. Tässä tilanteessa Zinzendorf onnistui vaikuttamaan asukkaisiin ja työskentelemään taitavasti yhdessä eri ryhmien avainhenkilöiden kanssa ja tuomaan yhteisöön sovun.

12. toukokuuta 1727 Zinzendorf, joka siis oli vasta 27-vuotias, puhui yhteisön jäsenille kolmen tunnin ajan veljesyhteyden siunauksista. Puhe sai ihmiset voimakkaan katumuksen valtaan, ja murheissaan he tunnustivat riitansa ja sitoutuivat elämään keskinäisessä rakkaudessa ja yksinkertaisuudessa.(13) Zinzendorfin johdolla solmittiin Veljessopimus, jota pidetään Herrnhutin herätyksen alkuna.

Hajaannuksen ja ristiriitojen keskellä tässä erilaisista ihmisistä koostuvassa yhteisössä nuori Zindendorf kykeni vaikuttamaan toisiin tilanteen vaatimalla tavalla.

“Johtajuus on vaikuttamista, yhden henkilön kykyä vaikuttaa toisiin niin, että he seuraavat hänen jäljessään”, toteaa Sanders.(14)

Yhteisöstä pääsi nyt muodostumaan elävä ja yhtenäinen Kristuksen seuraajien seurakunta. Koko kesä 1727 oli heräämisen ja eheytymisen aikaa, ja ihmiset kokivat, että jotain enemmän oli tulossa.

Herrnhutin yhteisöä alettiin kutsua ”Uudeksi yhdistyneeksi veljeskunnaksi”, englanniksi The Renewed Unitas Fratrum. Paremmin se  tunnetaan nimellä The Moravian Church tai Moravians, ja 1727 alkaneesta Herrnhutin herätyksestä käytetään nimitystä The Moravian Revival.


Karismaattisuus, profeetallisuus ja voimakas rukous

Samana vuonna 5. elokuuta Zinzendorf ja 14 veljeä vietti koko yön rukouksessa ja keskusteluissa. Seuraavan viikon ajan hän kulki talosta taloon valmistamassa ihmisiä suurta yhteistä ehtoollisjumalanpalvelusta varten. Kaikki tekivät parannusta, ja heillä oli voimakas tunne omasta riittämättömyydestään. Elokuun 13. päivä oli yhteisölle, kuten Zinzendorf on kirjoittanut, "päivä jolloin Pyhä Henki vuodetettiin seurakuntamme ylle; se oli meidän helluntaimme."

Eräs yhteisön jäsenistä kuvasi tapahtunutta näin:

“Pyhä Henki tuli yllemme, ja noina päivinä keskuudessamme tapahtui suuria ihmeitä. Sen jälkeen kului tuskin päivääkään ilman että olisimme nähneet Jumalan voimallisia tekoja. Suuri Jumalan Sanan nälkä valtasi meidät, ja meidän oli pidettävä joka päivä kolme jumalanpalvelusta: klo 5 ja 7:30 aamulla sekä klo 9 illalla.” (15)

Herrnhutin herätykselle oli ominaista karismaattisuus: armolahjat toimivat ja jäsenet uskoivat ihmeiden, näkyjen ja profeetallisen ilmoituksen todellisuuten. Yhteisössä myös pyrittiin tarkasti tutkimaan saatu ilmoitus ja erottamaan oikea ja väärä toisistaan. Zinzendorf on kirjoittanut, että yhteisössä oli kiistattomia todistuksia Jumalan ihmeistä ja yliluonnollisesta johdatuksesta:

"Parantumattomat taudit, kuten syöpä ja muut sairaudet, joiden vuoksi sairas oli ollut jo kuoleman kielissä, parantuivat rukouksen tai pelkästään yhden sanan kautta. Profeetallisen sanan kautta paljastettiin salaisia syntejä, Jeesuksen nimessä sanotulla käskysanalla pysäytettiin eräässä tilanteessa hyökkävä villieläin.(16)

Zinzendorfilla ja hänen vaimollaan oli itselläänkin profeetallista armoitusta. Jumala mm. ilmoitti hänelle etukäteen, että hän joutuisi olemaan yhteisöstä poissa kymmenen vuotta, mikä toteutui.

Elokuussa 1727, kaksi viikkoa Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen, 24 miestä ja 24 naista päätti yhdessä rukoilla joka päivä ympäri vuorokauden yhden tunnin ajan.

Rukouksen tarkoituksena oli “tuoda päivin ja öin Jumalalle ylistystä ja kiitosuhria kaikista Hänen hyvyyksistään” sekä “tuoda Vapahtajan eteen kaikkien ihmisten tuska, niin yhteisöön kuuluvien kuin sen ulkopuolisten”.

Rukoilijoita tuli lisää, ja heidän keski-ikänsä oli noin 30, mutta rukousvartioissa oli innolla mukana lapsiakin. “Vartiovuori” (Hutberg) oli paikka, jossa rukoilijat pitivät tunnin pituisia vartioitaan, ja sinne kokoonnuttiin muutenkin rukoukseen. Kukkulan huipulle rakennettiin tornimainen katos rukousvartioita varten.(17)


Tämä rukousketju jatkui taukoamatta yli sata vuotta!
Se on ainoa laatuaan historiassa.

Kaikki yhteisön suunnitelmat ja toimet valmistettiin ja toteutettiin voimakkaan yhteisen  rukouksen pohjustamina.(18)


Johtaja näytti omalla elämällään mallia muille

Zinzendorfin oma rukouselämä oli antanut mallin yhteisön kestävälle ja palavalle rukoukselle. Ludwig oli jo nuorena oppinut hellittämättömän rukouksen merkityksen. Opiskeluaikanaan 16-vuotiaana hän perusti seitsemän rukouspiiriä.(19) Paitsi hänen tapansa rukoilla, myös hänen antautuneisuutensa, motivoituneisuutensa, arvonsa ja yleensä koko elämäntapansa olivat elävänä esimerkkinä muille.

Herrnhutin yhteisössä Zinzendorfin hengellisen johtajuuden perintönä rukous jatkui tällä vahvalla pohjalla myös niinä aikoina, kun hän ei itse voinut olla innostamassa sen jäseniä persoonallisella läsnäolollaan ja karismallaan, ja se jatkui myös hänen kuolemansa jälkeen.

Gene Wilkes on sanonut, että johtaja luo seuraajilleen mallin missiostaan, kun hän itse elää heidän nähtensä todeksi sen, mitä hän kutsuu heitä tekemään.

"Oma elämäsi ja toimintasi on kaikkein tärkein tapa vision siirtämiseksi muille ja heidän pitämisekseen oikeassa kurssissa. Toimimalla oman näkynsä elävänä mallina johtajat tekevät siitä helposti ymmärrettävän ja käsin kosketeltavan. Jeesus opetti seuraajilleen mm. rukouksesta ennen kaikkea olemalla itse heille rukouselämän malli.(20)


Zinzendorf kehitti yhteisön kulttuuria luontevalla tavalla näkynsä mukaisesti

Sen jälkeen kun yhteisön erimielisyydet oli sovittu keväällä 1727, Zinzendorf onnistui myös edesauttamaan sille sopivan toimintamallin muodostumisessa. Yhteisölle kehittyi oma kulttuuri ja tapa tehdä asioita.

Seurakuntien ja yhteisöjen kulttuurin muutoksille on ominaista se,
että ne ovat tietyllä tavalla spontaaneja ja muotoutuvat luonnollisesti,
mutta samalla niitä on myös tietyllä tavalla ohjattava.

Taitava johtaja, jolla on selkeä näky ja varmuus yhteisön toimintatapojen oikeasta ja Jumalan tahdon mukaisesta kehittämisestä, pystyy ohjamaan yhteisöä löytämään oman uomansa sekä muuttamaan vähitellen niitä asioita, joissa on kehittämisen varaa. Johtaja tekee virheen, jos hän yrittää yrittää muuttaa seurakunnan tai yhteisön kulttuuria ja totuttuja toimintamalleja liian nopeasti tai radikaalisti.
                                                           
Zinzendorfilla oli näky apostolisen yhteisön toteuttamisessa omassa ympäristössään. Hän pyrki toiminnallaan synnyttämään pyhien yhteisön, jossa jäsenet tukisivat toisiaan hengellisesti ja olisivat vastuussa toisilleen. Pitkälti hän pääsikin tähän tavoitteeseensa.

Samantapainen toinen toisistaan huolehtimisen tarve korostui olosuhteiden vuoksi myös alkuseurakunnassa. Tiivis yhteisöllisyys myös omaisuuden ja maallisen hyvän jaossa oli tuohon aikaan tuossa paikassa näille ihmisille sopiva malli. Kommuunielämää ei kuitenkaan ole tarkoitettu kristikunnan yleiseksi ihanteeksi kaikkina aikoina ja kaikkialla.

Zinzendorf tietoisesti ylläpiti ja korosti yhteisöllisyyttä erilaisin menetelmin: Herrnhutissa toimi pienryhmiä, joissa jäsenet voivat kertoa tarpeistaan. Tärkeä tekijä yhteisön kulttuurille olivat myös laulut. Zinzendorf kirjoitti elämänsä aikana n. kaksituhatta laulua.(21) Hän laati niitä myös eri käytännön tilanteita varten. Hän esim. kirjoitti laulun, jolla rukoilijat voivat rohkaista toisinaan yövartion eri tunteina. (Englanninkielinen teksti löytyy viitteen linkistä.)(22) Laulamisesta tuli olennainen osa yhteisön jokapäiväistä elämää. Zinzendorf kehotti kaikkia opettelemaan ulkoa satoja lauluja. Kokoontumisissa saatettiin laulaa yhteen menoon tuntikausia. Jäsenet kokivat, että laulujen muodossa esitetty yhteinen rukous vei heitä lähemmäs Jumalaa ja toisiaan.(23)

Herrnhutin yhteisön erityispiirteitä oli sekin, että se alkoi arpoa tunnussanoja päivittäiseen käyttöön. Näin syntyi ”Päivän tunnussana" -kirja, jota levitetään nykyäänkin monilla kielillä. Ensimmäinen Vanhan testamentin teksti arvotaan yhä edelleen Herrnhutissa ja sille valitaan rinnakkaisteksti.(24)

Kun jokin yhteisön kulttuuriin kuuluva tapa muodostuu osaksi sen identiteettiä, se alkaa tukea itse itseään (kuten esim. joulunvietto). Rukousketjun jatkumista yli sata vuotta edesauttoi se, että siitä muodostui olennainen osa yhteisön kulttuuria, samalla kun se oli Hengen vaikuttamaa ja rukoilijoiden sisimmästä kumpuavaa toimintaa.

Zinzendorf tuskin osasi edes kuvitella, että rukousketju voisi kestää sata vuotta
- mutta kun hän onnistui vaikuttamaan otollisen ilmapiirin ja kulttuurin syntymiseen,
sadan vuoden pituinen rukous seurasi kuin itsestään.


Zinzendorf välitti toisille lähetysnäkynsä

Hernnhutin yhteisö alkoi herätyksen seurauksena kasvaa voimakkaasti. Samalla Zinzendorfin oma henkilökohtainen lähetysnäky siirtyi koko veljeskunnalle.

Yhteisön ja Zinzendorfin vaikutus alkoi ulottua kauas Herrnhutin ulkopuolelle. On arveltu, että monessa suhteessa hänen elämänsä vaikutti enemmän yhteisön ulkopuolella kuin sen sisällä. Vaikutus muualle Eurooppaan ja kauemmaskin oli kaksitahoinen: hernnhutilaisuus oli sekä merkittävä hengellinen uudistusliike että lähetystyötä tekevä yhteisö.

Zindendorfin näkynä oli, että herrnutilaisuus ei muodostaisi omaa kirkkokuntaansa vaan olisi dynaaminen uudistusliike, joka voisi herättää ja vahvistaa eri yhteisöihin kuuluvia uskovia ja edistää lähetystyötä. Eri maihin perustettiin yli 30 samantapaista yhteisöä, jotka korostivat rukousta ja yksinkertaista kommuuniasumista.(25)

Zindendorfilla oli myös näky siitä, että pienen uskovien ryhmän avulla
ja rukouksen ja Kristuksen rakkauden voimalla
hän voisi evankelioida maailman
.(26)

Missio alkoi konkreettisesti hahmottua, kun hän vuonna 1731 osallistui Tanskan hovissa kruunajaisiin ja tapasi siellä Anthonyn, kristinuskoon kääntyneen entisen orjan Karibian saarilta. Tämän kertomus heimolaistensa tilanteesta kosketti syvästi Ludwigia, ja hän toi Anthonyn mukanaan Herrnhutiin.

Tämän seurauksena kaksi nuorta miestä lähetettiin  St. Thomasin saarelle elämään orjien keskuudessa ja julistamaan evankeliumia. Näin syntyi ensimmäinen järjestäytynyt protestanttinen lähetysliike, ja se levisi nopeasti Afrikkaan Amerikkaan, Venäjälle ja muihin osiin maailmaa. Zinzendorfin elämän aikana lähetystyötä tehtiin niin Grönlannissa kuin Etelä-Afrikassa.(27) Vuosien 1741 ja 1743 välisenä aikana hän vieraili itsekin Amerikassa ja perusti yhteisön New Yorkiin ja Pennsylvaniaan.(28)

Noin 30 vuotta vuotta sen jälkeen kun herätys ja säännöllinen rukous alkoi, Herrnhutista oli lähetetty parisataa lähetystyöntekijää - eli enemmän kuin koko protestanttinen kirkko oli lähettänyt kahden vuosisadan kuluessa.(29) Herrnhutissa tuli jokaiselle perheelle kunnia-asiaksi lähettää ainakin yksin jäsenistään lähetyskentille.(30)

John Wesley vieraili Herrnhutissa voidakseen henkilökohtaisesti tutustua tähän elinvoimaiseen yhteisöön. Hän sovelsi monia herrnhutilaisten käytäntöjä perustamaansa Metodistikirkkoon. Itse asiassa myös kuuluisa lähetystyön pioneeri William Carey, josta tuli ensimmäinen baptistilähetti ja josta usein käytetään nimitystä “uuden ajan lähetystyön isä”, oli saanut vaikutteita Zindendorfin yhteisöstä.

Vuonna 1792 Carey antoi baptistipastorien kokouksessa nähtäväksi herrnutilaisten julkaisun ja sanoi: “Katsokaa mitä he ovat saaneet aikaan! Emmekö me baptistitkin voisi edes yrittää tehdä jotain ja antautua Herran palvelukseen?”(31) Samana vuonna hän muutaman muun kanssa perusti Baptistien Lähetysseuran ja lähti pian Intiaan.

Zinzendorfin ja herrnhutilaisuuden vaikutus Suomeen

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista todeta, että herrnhutilaisuus on vaikuttanut myös Suomen herätysliikkeiden taustalla. Reijo Arkkila toteaa artikkelissaan (32):

Suomeen herrnhutilaisuus ulotti merkittävän vaikutuksensa täällä vierailleiden lähettien kautta 1700-luvun loppuvuosikymmeninä. Heidän tärkeimpiä pysähdyspaikkojaan olivat etelässä Turku ja Helsinki, ja he tekivät laajoja matkoja sisämaahan. Vaikka herrnhutilaisuus eli 1800-luvun Suomessa pienten ystäväpiirien kautta eikä muodostanut varsinaista kansanliikettä, sen vaikutus Suomen hengelliseen maaperään oli valtaisa.

Arikkila toteaa edelleen, että Ruotsissa herrnhutilaisuuden pohjalta syntynyt laulukirja “Sions Sånger” käännettiin suomeksi ja julkaistiin v. 1790, ja “Siionin virsistä” tuli herätysliikkeitä yhdistävä laulukirja vuosikymmenien ajaksi. Hän kiteyttää:

"Siionin virsien teologiassa yhdistyvät väkevä objektiivinen sanoma Kristuksen kärsimystiestä ja ristin verestä sekä subjektiivinen kaipauksen ja ikävöinnin sävyttämä sisäinen sydämen kristillisyys."
(Nämä juuri olivat keskeisiä asioita  Zindendorfin kristillisyydessä.)

Siionin virret oli rukoilevaisliikkeen laulukirja, ja myös Savon ja Pohjanmaan herännäisyys käytti sitä 1890-luvulle saakka. Siionin virret oli myös lestadiolaisten laulukirja, kunnes syntyi oma Siionin laulujen kokoelma.

Arkkilan mukaan lestadiolaisuuden taustalla on muutenkin nähtävissä vahvasti herrnhutilaisuuden vaikutus. Hän toteaa myös, että monet pitävät herrnhutilaisuuden selvimpänä jatkumona Suomessa evankelista  herätysliikettä.

“Sen valoisat perussävelet ammentavat samasta lähteestä: Kristuksen koko maailmalle hankkimasta lunastuksesta. Jeesuksen haavat ja veri ovat pelastussanoman keskuksessa.”


Zindendorf johtajana oli valmis maksamaan hinnan

Kaikesta edelläsanotusta on ilmennyt se, että Zinzendorf oli johtaja, joka aidosti välitti yhteisönsä jäsenistä ja pyrki kaikin tavoin palvelemaan sitä ja etsimään sen parasta.

Hänellä oli hengellisen isän mielenlaatu.
Hän sekä murehti että iloitsi
yhteisön jäsenten vuoksi.

Hengellinen johtaja ja isä ottaa ensimmäisenä vastaan myös iskut ja joutuu eturintamassa maksamaan suurimman hinnan. Näin tapahtui myös Zinzendorfille.

Erilaisten opillisten ja kirkollisten tekijöiden vuoksi alueen asukkaissa syntyi niin suurta paheksuntaa ja erimielisyyttä, että Zinzendorf joutui vuonna 1727 luopumaan hallinnollisesta virastaan ja asettumaan kokonaan tilalleen.

Vuonna 1738 hänet peräti karkotettiin Saksoniasta. Kreivi lähti perheensä ja kyvykkäimpien työtovereidensa kanssa ystävänsä luo Wetteraviaan.


Vastuun jakaminen ja seuraajien valmistaminen

On huomattavaa, ettei Herrnhutin liike kärsinyt, vaikka johtaja joutui välillä olemaan poissa useita vuosia. Zinzendorf oli pystynyt varsin lyhyessä ajassa siirtämään näkynsä henkilöille, joilla oli hengellisen kypsyyden lisäksi käytännön johtamistaitoja. Herrnhutin yhteisö oli kokonaisuudessaan omaksunut johtajansa palavan näyn ja hengellisyyden ja myös säilytti sen keskuudessaan. Johtajansa lailla he kokivat, että heille oli uskottu evankeliumi ja he olivat maailmalle velkaa sen julistamisen.(33)

Johtaja ei olekaan aidosti menestynyt, ellei hän ole pystynyt varmistamaan näylleen ja työlleen jatkuvuutta.

Kuten usein sanotaan, “No success without successor”,
ei ole menestystä ilman seuraajaa. 

Monivuotisen poissaolon jälkeen Zinzendorf sai palata Herrnhutiin v. 1947. Hänen vaimonsa ja työtoverinsa Erdmuthe Dorothea kuoli viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1757 Ludwig solmi avioliiton yhteisön aktiivisen naistentyön johtajan Anna Nitschmannin kanssa. Zinzendorfin elämä päättyi Herrnhutissa v. 1760. Juuri ennen kuolemaansa hän sanoi vävylleen:

”Minä menen Vapahtajani luo. Olen valmis ja hyväksyn Herrani tahdon. Hän ei enää halua käyttää minua täällä eikä tielleni ole enää valmistettuna mitään enempää. Olen valmis menemään Hänen luokseen ylös".(34)

Zinzendorf oli toiminut yhteisön johtajana js auktoriteettina ja juuri hän oli tehnyt merkittävimmät päätökset. Hän oli myös laatinut liikkeen noudattamat säännöt ja käytännöt. Vaikka tällaisen johtajan kuolema oli kova isku koko yhteisölle, se ei merkinnyt sen toiminnan tai kasvun loppua vaan uuden vaiheen alkua.

Zindendorfin kuoleman jälkeen yhteisön johtajat ymmärsivät ja tunnistivat oman auktoriteettinsa ja asemansa johtajina. He eivät tyytyneet vain jäljittelemään edesmennyttä johtajaansa ja ylläpitämään olemassaolevaa järjestelmää, vaan kehittivät sitä edelleen ja loivat uuden ohjesäännön. Oikeanlainen uudistuminen mahdollisti tulen säilymisen ja mission ja rukouksen jatkumisen.(35)

Johtajan kuolema ei merkinnyt myöskään lähetystyön loppumista, vaikka hänen roolinsa oli ollut siinä aivan keskeinen. Zinzendorfin kuollessa Herrnhutista lähetettyjä lähetystyöntekijöitä oli 226, ja lähetyskentillä kastettuja uskoontulleita yli 3000. Yhteisö jatkoi työntekijöiden lähettämistä, avasi uusia kohteita ja kehitti olemassaolevaa työtä.(36)


Zindendorf onnistui tuomaan yksilöuskovien hengelliset voimavarat yhteen.

Zinzendorfia on pidetty erityisesti uskovien välisen yhteyden edistäjänä. Hän korostikin elävää sydämen uskoa, joka ylitti seurakuntien rajat. Tämä avara näkemys mahdollisti myös Herrnhutin yhteisön syntymisen. Yhteisö saattoi sen pohjalta toimia paikkana, jossa eri maista ja kirkkokunnista tulevat kristityt voivat elää ja kokoontua. Heille tuli siitä kiinteä ja omaleimainen paikallisseurakunta.

Hernnhutin yhteisön panostus rukoukseen muistutti alkuseurakuntaa, josta tiedetään, että seurakuntalaiset esim. paastosivat yksilöinä ja seurakuntana kaksi kertaa viikossa. Alkuseurakunnasta evankeliumi levisi kautta koko silloisen maailman, ja niin myös Herrnhutista.

Olivatko alkuseurakuntalaiset ja herrnhutilaiset, jotka rukoilivat ja paastosivat niin paljon,
kaikki parempia uskovia kuin me?

Jumala yksin tietää itsekunkin hengellisen tilan. Kuitenkin myös meidän aikamme seurakunnissa on paljon enemmän Henkeä, rukousta, paastoa ja aktiivisuutta kuin arvaammekaan - seurakuntalaiset lukevat ja opiskelevat tahoillaan Raamattua, rukoilevat tuntikausia ja pitävät paastoja, ilman se välttämättä näkyy toisille.

Seurakuntien ja hengellisten yhteisöjen johtajien haasteena onkin se,
kuinka yhdistää tämä yksilötason rukousvoima ja saada se toimimaan
myös seurakunnassa yhteisellä pohjalla siten,
että se voi moninkertaistua Jumalan valtakunnan levittämiseksi.

- Ja juuri tässä  vaikeassa tehtävässä nuori Zinzendorf hengellisenä johtajana onnistui aivan erityisen hyvin.

Mirjami Ivanov 2014

___________________

LÄHTEET
 
1) http://www.zinzendorf.com/pages/index.php
2) Rukouksen ja herätykseen suhteesta kirjoittamani artikkelit löytyvät tästä. http://www.rukous.net/oppimateriaalit/55_ruk_ja_her_suhde_1_heratykseen_valmistautuminen.htm
3)Otis Jr., George.1999. Informed Intercession. Printed in the U.S.A: Renew. P. 56
4) http://www.stempublishing.com/hymns/biographies/zinzendorf.html
5) http://sley.fi/sites/default/files/dokumentit/gladiolus/gladiolus_2013_02.pdf
6) http://zinzendorf.com/pages/index.php?id=count-nicholas-ludwig-von-zinzendorf
7) J.Oswald Sanders. 2007. Spiritual Leadership: Moody Publishers. P. 33
8) Bevins, Winfield, Into All the World: Count Zinzendorf and the
Moravian Missionary Movement. http://gcdiscipleship.com/into-all-the-world-count-zinzendorf-and-the-moravian-missionary-movement/
9) http://zinzendorf.com/pages/index.php?id=count-nicholas-ludwig-von-zinzendorf
10) Maxwell, John C. 2007. Be a People Person. Effective Leadership Through Effective  Relationships. Printed in the United States of America.Kindle Edition: David C. Cook . Page 45
11) Doles, Jeff. 2008. Miracles and Manifestations of the Holy Spirit in the History of the Church. Printed in the U.S.A.: Walking Barefoot Ministries. Page 168.
12) http://yearningheartsjourney.blogspot.com/2011/06/zinzendorf-moravian-revival-and.html
13) Dr. A. K. Curtis, A Golden Summer, http://zinzendorf.com/pages/index.php?id=a-golden-summer
14) Sanders, page 32.
15) http://www.evanwiggs.com/revival/history/moravian.html
16) Doles,  p. 168-169
17) http://yearningheartsjourney.blogspot.com/2011/06/zinzendorf-moravian-revival-and.html
18) http://www.thetravelingteam.org/historicalbasis/count-zinzendorf-moravia
19) Count Zinzendorf & The Moravians: Prayer Makes History The Traveling...  http://www.thetravelingteam.org/historicalbasis/count-zinzendorf-moravia...
20) Wilkes, C. Gene. 1998 Jesus on Leadership. Discovering the secrets of servant leadership from the life of Christ. Printed in the United States of America: Tyndale House Publishers. Kindle Locations 1545, 2112
21) http://www.thetravelingteam.org/historicalbasis/count-zinzendorf-moravia
22) http://countzinzendorf.ccws.org/moravians/index.html
23) Benge, Janet and Geoff. 2005. Count Zinzendorf: Firstfruit.In Series "Christian Heroes: Then & Now. Printed in the U.S.A.: YWAM Publishing.Page 52
24) http://sley.fi/sites/default/files/dokumentit/gladiolus/gladiolus_2013_02.pdf
25) http://zinzendorf.com/pages/index.php?id=count-nicholas-ludwig-von-zinzendorf
26) http://www.thetravelingteam.org/historicalbasis/count-zinzendorf-moravia
27) http://zinzendorf.com/pages/index.php?id=count-nicholas-ludwig-von-zinzendorf
28) http://www.britannica.com/EBchecked/topic/657444/Nikolaus-Ludwig-count-von-Zinzendorf
29) http://www.evanwiggs.com/revival/history/moravian.html
30) http://sley.fi/sites/default/files/dokumentit/gladiolus/gladiolus_2013_02.pdf
31) Benge, p. 111
32) http://sley.fi/sites/default/files/dokumentit/gladiolus/gladiolus_2013_02.pdf
33) http://www.thetravelingteam.org/historicalbasis/count-zinzendorf-moravia
34) http://www.stempublishing.com/hymns/biographies/zinzendorf.html
35) Benge, p. 111
36) Benge, Ibid.