PÄIVITTÄINEN TAVOITE

Lähteet:
Dick Eastman, The Hour that Changes the World, Bridge Publishing , 1984 USA.
Larry Lea, Learning the Joy of Prayer - Could You Not Tarry One Hour? Kingsway Publications, 1997 Great Britain.


Meillä tulee olla koko päivän kattava keskusteluyhteys Jumalan kanssa ja virittyneisyys rukoukseen. Ajasta ja paikasta riippumatta keskustelemme Jumalan kanssa.

Systemaattisen, keskittyneen rukouksen ja Jumalan kohtaamisen vuoksi tarvitsemme lisäksi selkeitä, yksityisiä rukousaikoja ja rukoushetkiä. On eri asia rukoilla mielessään ruuhkabussissa kuin ääneen avoimen Raamatun äärellä omassa rauhassa.

 

Kuinka kauan pitäisi rukoilla joka päivä?

Dick Eastman: "Esirukoilijat, joilla on tuska hukkuvista ihmisistä ja jotka ymmärtävät jokaisen sielun arvon, eivät periaatteessa koskaan kysy tällaista kysymystä."

Meillä on kuitenkin hyvä olla päivittäinen vähimmäistavoite, esim. tunti päivässä.

Emme aseta määrällisiä tavoitteita siksi, että kysymys olisi jostakin suorituksesta, pyhyyden mittapuusta tai tuntikilpailusta. Kysymys on siitä, että systemaattisesta rukouksesta olisi tultava meille jokapäiväinen, itsestäänselvä tapa, niin että kunnioitamme Jumalaa päiväohjelmamme kautta, suomme Hänelle jakamattoman huomiomme ja keskustelemme Hänen kanssaan.

Jumala ansaitsee parhaimpamme — ei vain muutamaa väsynyttä lausetta ennen nukkumaanmenoa uuvuttavan ja kiireisen päivän päätteeksi.
"Jo kymmenen minuuttia Jeesuksen seurassa tekee koko päivästä erilaisen." (Henri Drummond)

Jeesus opetti opetuslapsensa rukoilemaan.

"Kun apostolit valmistautuivat helluntaihin, he rukoilivat ja anoivat yhdessä ja yksimielisesti. Kun heidän oli valittava uusi apostoli Juudaksen tilalle, he rukoilivat. Kun Jerusalemin seurakunta kasvoi 3000:lla, he jatkoivat vakaasti yhteistä rukousta. Kun Pietari ja Johannes menivät temppeliin ja halvattu parani, oli rukoushetki. Apostolit rukoilivat vankilassa, palatsissa, kodeissa. He rukoilivat kaikkialla, nostaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä." Thomas Payne: Prayer - The Greaterst Force on Earth.

Jeesukselle rukous näytti olevan hänen tapansa levätä ja virkistyä.
Suuret Jumalan ihmiset ovat aina olleet ennen kaikkea suuria rukoilijoita ja rukoilleet päivässä tuntikausia.

Tottumuksen merkitys ja teho

Jos rukous todella on se ensisijainen ase, jonka avulla voitamme vihollisen, säännöllisen rukoustottumuksen muovaaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Raamatun ja muun hengellisen kirjallisuuden lukeminen, vaikka se on tärkeää, ei saa viedä aikaa rukoukselta. Mikään ei voi korvata aktiivista rukousta ja suoraa rukousyhteyttä Jumalaan.

"Kylvä toimintaa, niin niität tottumuksen. Kylvä tottumus, niin niität luonteenlaadun. Kylvä luonteenlaatu, niin niität kohtalon." (Eastman)

"Jos erotat rukoukselle yhden tunnin päivässä, siitä tulee vuodessa 365 tuntia. Se vastaa 45 täyttä 8 tunnin työpäivää. Se merkitsee ylimääräistä puoltatoista kuukautta aktiivista ja tuottavaa toimintaa elämäsi jokaisena vuotena." Juuri tätä epätoivoinen maailma meiltä kaipaa. (Oscar Schisgall)

Meillä ei ole muuta kuin tämä hetki. Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä. Rukous on elämistä tässä hetkessä. Se, mitä aiomme tehdä Herralle, on käynnistettävä nyt. Rukoukset on rukoiltava nyt. Herätyksen on tultava nyt. (Eastman)

Tunti rukousta päivässä on selkeä vähimmäistavoite. Tässä ajassa ehtii käydä läpi paljon rukoustapoja ja asioita.

Jeesus sanoi opetuslapsille Getsemanessa: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani (hetki = tunti). Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko." (Matt. 26:40-41)

Larry Lea toteaa, että kun tiedämme, minkä asioiden puolesta ja miten meidän tulee rukoilla, emme enää ajattele "Miten ikimaailmassa voisin rukoilla kokonaisen tunnin?", vaan pohdimme "Miten pystyn käymään tämän kaiken läpi yhdessä tunnissa?"

"Ongelma on ollut siinä, että kun emme tiedä, mitä sanoa rukouksessa, väsytämme itsemme kymmenessä minuutissa. -- Pyhän halumme rukoilla tulee muuttua järjestykseksi, jossa toteutamme pyhää itsekuria. On monia ihmisiä, jotka haluavat totella Jumalaa, mutta he eivät rukoile. Rukouksen ja tottelevaisuuden on kuljettava käsi kädessä."


Haaste kiireisen elämän keskellä

Tunnin täyttäminen järjestelmällisellä rukouksella ei ole lainkaan vaikeaa. Kuten Larry Lea toteaa, kun tiedämme, mitä ja miten rukoilla ja meillä on rukousohjelma, huomaamme pian, että tunti ei alkuunkaan riitä.

Varsinainen haaste on ajan järjestämisessä.

Kun teemme päätöksen rukoilla tunti päivässä, törmäämme välittömästi siihen tosiasiaan, että nykyisen elämänrytmin keskellä yhden hiljaisen tunnin tai kahden puolituntisen järjestäminen on erittäin vaikeaa, varsinkin perheenäidille.
Se on yllättävän vaikeaa jopa uskovissa kodeissa, puhumattakaan kodeista, jossa kaikki eivät ole uskovia.
Yksinäisyyteen vetäytyminen on usein hankalaa, eikä asiaa helpota se, että toiset eivät välttämättä ymmärrä rukouksen ja säännöllisen hiljentymisen tärkeyttä samalla tavalla kuin me itse.
Asia vaatii itsekuria, järjestelyitä, kekseliäisyyttä, asioiden asettamista selkeään tärkeysjärjestykseen ja joistakin asioista luopumista.

Meidän on yksinkertaisesti päätettävä mielessämme ja tultava tähän johtopäätökseen: Ei voi olla niin, ettei uskovan ihmisen elämässä löydy 24 tunnin vuorokaudesta yhtä ainoaa tuntia Jumalalle ja sille toiminalle, rukoukselle, joka on koko elämämme ja kaiken muun toimintamme turva, perustus ja menestyksen edellytys!