SYITÄ RUKOUKSEN LAIMINLYÖNTIIN


Lähteet:
Wesley Duewel, Mighty Prevailing Prayer, Zondervan Publishing House, Michigan, 1990 USA.
Dick Eastman, The Hour that Changes the World, Bridge Publishing , 1984 USA.



Kiireisyyteen vetoaminen

"Olen liian kiireinen", monet sanovat - samalla kun sielut vaeltavat kohti iankaikkista kadotusta. Koko yhteiskuntamme on liian kiireinen kunnioittamaan Jumalaa, vaikka Hän on antanut meille kaiken, mitä omistamme. (Dick Eastman)
"Mitä enemmän Herralla Jeesuksella oli tekemistä, sitä enemmän hän rukoili." (Hildersam)

Fanatismin ja epäraittiuden pelko

"Hengellisen epäraittiuden ja fanatismin pelko on usein niin voimakasta, että rukouksesta paljon puhuvia tai sitä säännöllisesti harrastavia henkilöitä saatetaan pitää fanaatikkoina tai ylihengellisinä.
Rukouselämä ei kuitenkaan koskaan tee uskovaa epäraittiiksi." (Dick Eastman)

Joidenkin tunne-elämä on voimakkaampaa, ja eri ihmisillä on erilaisia reagointi- ja toimintatapoja - mutta eivät erilaiset mahdolliset ylilyönnit ole säännöllisen rukouselämän syytä. Syyt mahdolliseen epäraittiuteen ovat muualla.

Lainalaisuuden pelko

Se, että jollakin on säännöllinen rukousaika tai että joku pyrkii rukoilemaan tietyn ajan joka päivä, ei merkitse sitä, että hän on lain alla.
Se, että joku paastoaa säännöllisesti, ei merkitse sitä, että hän on fariseus. Säännöllinen rukous ja paasto ovat uskovan elämän perusasioita.

Väärä arkuus

Jotkut kokevat itsensä liian huonoiksi esirukoustehtävään. Vääränlainen nöyryys voi kuitenkin johtaa meidät tappiolliseen uskonelämään.
Saamme käydä rohkeasti armoistuimen eteen.

Hebr. 4:16:
"Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin, kun sitä tarvitsemme."


Moni arkailee julkista ääneen rukoilemista. Rukous ei kuitenkaan ole mikään suoritus tai kilpailua kaunopuheisuudessa. Jumala kuuntelee rukouksemme kautta kuuluvaa Hengen ääntä.

Oman osuuden vähättely

Kun oma rukouksemme tuntuu vähäiseltä, saatamme ajatella, ettei varmaan kannata ollenkaan rukoilla. Luotamme siihen, että Jumala on kyllä kutsunut jonkun toisen, voimakkaan rukoilijan hoitamaan tämän rukousvastuun. Näin ajatellessamme monet asiat saavat aivan liian vähän rukoustukea.
Toinen ihminen ei voi täysipainoisesti hoitaa niitä rukousvastuita, jotka liittyvät nimenomaan sinun elämänalueellesi.

"Oikean ajan" odottelu

Jos odotamme, että rukousta varten itsestään järjestyisi sopiva aika, tai että Jumala ensin "oikealla ajalla" lähettää meille voiman rukousta varten, tätä aikaa ei todennäköisesti koskaan tule. Päivä toisensa jälkeen lipuu käsistämme. Sillä aikaa perheet, avioliitot, seurakunnat, nuoret, yhteiskunta ajautuvat yhä syvempiin ongelmiin. Ongelmien syyksi ehdotetaan harvoin rukoilemattomuutta. (Dick Eastman.)

Havahdumme ongelmien edessä usein silloin, kun on jo liian myöhäistä. Kun alamme viime hetkellä virittää rukoustaistelua, huomaamme, ettemme osaakaan rukoilla eikä meillä ole kokemusta esirukoustaistelusta, ei yksilönä eikä yhdessä seurakuntana.
Jes. 22:8-9: "Niin sinun kauniit laaksosi täyttyivät vaunuista, ja vihollisen ratskumiehet asettuivat porttiesi eteen. Herra riisui suojaavan verhon Juudalta. Silloin te kyllä lähditte tarkastaman Setripalatsin asevarastoja ja havahduitte näkemään, miten pahasti halkeillut oli Daavidin kaupungin muuri."

Jumala kutsuu meitä tänään järjestämään aikaa rukoukselle. Meidän on rukoiltava - tai maksettava hinta rukoilemattomuudestamme.

Rukoile - älä ainoastaan puhu rukouksen tärkeydestä.

Se, että olemme lukeneet rukouksesta tai kuulleet siitä opetusta ja että tiedämme, miten rukous toimii ja miten tärkeää se on, ei hyödytä mitään, jos emme käytännössä rukoile.