3. Rukous Pyhässä Hengessä kielillä puhuen


Mitä kielilläpuhuminen on?
Kielilläpuhumisen tehtävät
Millaista kielillä rukoileminen on
Kielilläpuhuminen ja esirukous


Rukous Pyhässä Hengessä tässä kolmannessa merkityksessä täydentää kuvan siitä, kuinka Jumala on täydellisesti varustanut uuden liiton uskovat rukoilemaan:

1. Saamme rukoilla hengen uudessa tilassa

2. Pyhä Henki vaikuttaa ja johdattaa rukouksemme,

3. Pyhä Henki jopa antaa ylijärjellisesti oikeat sanat suuhumme rukoillaksemme oikeiden asioiden puolesta


Mitä kielilläpuhuminen on?


Kielilläpuhuminen on ylijärjellistä puhetta

Kielillä puhuminen ei ole järjetöntä, mielivaltaista puhetta, vaan sitä voisi luonnehtia ylijärjelliseksi puheeksi.
Se ylittää järkemme, eikä sen syntymekanismia voi selittää. Kielilläpuhuja ei itsekään tiedä, miten puhe syntyy, hän pystyy määrittelemään ja toteamaan asian vain Pyhän Hengen antamaksi hengelliseksi lahjaksi ja kyvyksi.

Kielilläpuhuminen on itselle tuntemattoman kielen sujuvaa puhumista rukous- tai profetointitilanteessa ylijärjellisellä, Pyhän Hengen mahdollistamalla tavalla.


Kielilläpuhuja kommunikoi Jumalan kanssa hengellään, ei ymmärryksellään.

Paavali jakaa selvästi rukouksen
— sellaiseen, mikä tapahtuu "ymmärryksellä", siten, että rukoilija itse tuottaa ja ymmärtää puheensa sisällön, ja
— sellaiseen, mikä tapahtuu "hengessä" (mikä samassa tekstiyhteydessä on täsmennetty kielilläpuhumiseksi.)

Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni. 1 Kor. 14:15

Kummankinlainen rukous — niin hengessä kuin ymmärryksellä tapahtuva — on Pyhän Hengen vaikuttamaa ja johdattamaa edelläkäsitellyn luvun 2 tarkoittamassa mielessä.


Kielilläpuhuminen tuo uskovan rukouselämään jatkuvan, konkreettisella tavalla yliluonnollisen ulottuvuuden

Kielilläpuhuminen tuo rukouselämään jotakin konkreettisella tavalla yliluonnollista. Yliluonnollisuudestaan huolimatta se tulee pian niin arkipäiväiseksi osaksi rukousta, ettei asian ihmeellisyyttä tule välttämättä edes ajatelleeksi.

Kielillä rukoileminen on kokemuksena inhimillisestikin sykähdyttävää ja kiinnostavaa, sillä puhuja saa kokea, miltä tuntuu puhua vaikkapa jotain sävelkorkeusvaihteluille perustuvaa Aasian kieltä, ja miten nämä oman äidinkielemme näkökulmasta erikoiset äänteet syntyvät.

Henkilöt, jotka eivät normaalisti osaa ääntää suomen kielelle vieraita äänteitä, pystyvät kielillä puhuessaan näiden äänteiden täydelliseen lausumiseen.

Kielilläpuhuminen kuulostaa samalta kautta maailman, äidinkielenään täysin erilaisia kieliä puhuvien henkilöiden rukouskielet eivät eroa toisistaan sen perusteella, mistä puhuja on kotoisin.

Yleisin tulkinta on, että kielillä puhuttu kieli on jotain olemassaolevaa kieltä.

Usein Paavalin sanat "vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielellä" 1 Korinttolaiskirjeen 13. luvun 1 jakeessa heti hengellisiä lahjoja käsittelevän jakson perässä on tulkittu tarkoittamaan, että kielillä voidaan puhua myös enkelten kieltä — mutta ilmaisu voi olla myös Paavalin retorinen tehokeino.


Kielilläpuhumisen tehtävät


Kielilläpuhumisella on useita tehtäviä:

Samassa välittömässä yhteydessä, jossa Jeesus juuri ennen taivaaseen astumistaan käski seuraajiaan "menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille", todeten universaalisti, että se joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen, Hän myös sanoo kielilläpuhumisen olevan yksi uskovia seuraavista merkeistä.

"Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Mark. 16:17-18

Matteuksen evankeliumin 28 luvun ja Apostolien tekojen 1 luvun vastaavassa kuvauksessa samasta puheesta Jeesuksen taivaaseenottotilanteessa todetaan vielä tarkemmin, että Jeesus puhui tässä yhteydessä ajasta ja toiminnasta, jotka jatkuisivat "maailman loppuun asti" ja "aina maailman ääriin asti".


Millaista kielillä rukoileminen on


Kielilläpuhuja hallitsee itse puhettaan

Kielilläpuhumisessa on olennaista, että rukoilija puhuu itse, hän hallitsee ja kontrolloi puhettaan, vaikkei itse ymmärräkään sitä.

Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön.
... Minun on rukoiltava hengelläni, 1 Kor. 14:14-15

Kielilläpuhumisessa puhe-elinten käyttäminen on ihmisen osuus. Artikulaation ohjaaminen, äänteiden muovaaminen ja kielen merkityssisällön synnyttäminen on Pyhän Hengen vaikuttama yliluonnollinen osuus.

Ellei ihminen omalla tahdollaan ja aktiivisuudellaan käynnistä ja ylläpidä puheen mekaniikkaa, Pyhä Henki ei myöskään pakota häntä puhumaan eikä tuo ilmaisua esiin.

Kielilläpuhuminen ei tapahdu hurmoksessa, vaan normaalissa tietoisessa valvetilassa.

Kristillinen kielilläpuhuminen eroaa täysin pakanauskontojen hurmoksellisista kielilläpuhumisilmiöistä ja demonisesta puheesta, jossa ihminen ei itse hallitse puhumistaan.

On siksi valitettavaa, että vuoden 1992 raamatunkäännökseen 1 Korinttolaiskirjeen 14:19:ään on korjaustenkin jälkeen jätetty harhaanjohtava sana "hurmoskieli", joka ei vastaa alkukielen ilmaisua ("kieli")

Rukoilija, jolla on kielillä puhumisen lahja, voi itse valita ja päättää, puhuuko omaa kieltään vai rukouskieltä vai vuorotteleeko niitä keskenään.

Rukoilija voi avata suunsa puhuakseen kielillä aivan samalla tavalla kuin hän avaisi suunsa puhuakseen omaa äidinkieltään tai jotain osaamaansa vierasta kieltä.

Kielilläpuhuminen on mahdollista missä tahansa tilanteessa, jossa voi puhua äidinkieltäkin tai muuta kieltä. Rukoilija voi myös keskeyttää kielilläpuhumisen milloin haluaa.

 

Kielillärukoileminen ei edellytä mitään erityistä tunnetilaa, kuten ei normaalikaan puhe.


Kielilläpuhuminen
ei ole autuaassa tunnekuohussa solmuun mennyttä ekstaattista, sopertavaa puhetta.
(Varsin yleinen kielilläpuhumistilanne tuntuu monen rukoilijan kertoman perusteella olevan autolla-ajo.)

Koska kielilläpuhuja hallitsee omaa puhettaan, Paavali varoittaa seurakuntaa käyttäytymästä kokouksissaan ikään kuin kielilläpuhuminen ei olisikaan hallittavissa, jolloin ulkopuoliset, uskosta osattomat ihmiset voivat saada vaikutelman, että kaikki nämä yhteen ääneen tuntematonta rukouskieltään puhujat ovat järjiltään.

Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? 1 Kor.14:23

Rukoilijalla on yleensä yksi peruskieli, mutta säännöllisiä kieliä voi olla myös useampi.

Kielilläpuhuja ei yleensä pysty itse määräämään, mitä näistä kielistä hän alkaa puhua. Joissakin tilanteissa rukoilija saattaa puhua aivan uutta kieltä, jota ei ole ennen puhunut. Peruskieli saattaa vaihtua toiseksi ajan kuluessa.


Rukouskieli on rikasta, selkeää ja järjestelmällistä

Rukouskieli on sanastoltaan vaihtelevaa ja ääntämykseltään selkeää.

Rukouskielen sävelkorkeus ja äänenvoimakkuus vaihtelevat kuten normaalissakin kielessä. Sävelkorkeuden vaihteluissa voi havaita järjestelmällisyyttä.

Rukouskielestä voi myös selvästi erottaa äännejärjestelmän: siinä esiintyy tietty valikoima merkityksellisiä äänteitä, kun taas toiset äänteet puuttuvat siitä kokonaan — kuten luonnollisestakin kielestä.

Rukouskieli on myös foneettisesti yhtenäistä, sen ääntäminen on säännönmukaista: niin kauan kuin puhuja puhuu tätä kieltä, äänteet noudattavat tiettyä ääntämispaikkaa ja -tapaa ja kuulostavat samanlaisilta.

Moni pystyykin tunnistamaan rukouskielensä äännejärjestelmässä yhtäläisyyksiä jonkin tunnetun kieliryhmän kanssa: "Puhun varmaan jotain slaavilaista kieltä." tai "Kieleni on sukua heprealle tai arabialle."

Rukouskielestä voi erottaa selvästi lauseita, ja jonkin aikaa sitä kuunneltuaan myös usein toistuvia sanoja ja lausekkeita sekä hahmottaa kieliopillisia merkitysyksiköitä, esim. sanojen päätteitä.

Nämä järjestelmälliset piirteet ovat rukouskielessä ilmeisiä ja helposti havaittavia, ja järjestelmällisyyttä on havaittavissa kielen eri tasoilla.

Selkeästä kristillisestä kielilläpuhumisesta kuulee heti, ettei se voi olla hurmoksellista merkityksettömien tavujen yhdistämistä, kuten joissain yhteyksissä on määritelty.

Jos kielillä puhutaan olemassaolevia kieliä, kuten Uuden testamentin opetusta ja mainintoja kielilläpuhumisesta useimmiten on tulkittu, onkin selvää, että rukouskielessä on havaittavissa kaikki nämä luonnollisen kielen järjestelmälliset piirteet.

Periaatteessa rukouskieli kuulostaakin samalta kuin jokin tuntematon kieli, jota voi kuulla joltakin radio- tai TV-kanavalta. Joskus kielilläpuhuja saattaa esim. uutislähetyksessä tai muussa tilanteessa kuulla kieltä, joka muistuttaa hänen rukouskieltään.
On tapauksia, että rukoilija on kuullut myös jonkun toisen puhuvan hengessä samaa rukouskieltä kuin hän itse.

Rukousta käsittelevässä kirjallisuudessa ja uskovien kokemuksissa on monia esimerkkejä siitä, että rukoustilanteessa läsnäollut ulkomaalainen tai kielitaitoinen henkilö on ymmärtänyt jonkun puhumaa kieltä — vaikka se ei olekaan kovin tavallista.

Täysin kyseessä olevia kieliä osaamattomien afrikkalaisen, amerikkalaisen ja venäläisen on kuultu puhuvan puhdasta suomea, venäläisen puhuvan englantia New Yorkin murteella, jne.

 

Rukouskieli on usein tavallista puhetta soljuvampaa ja sujuvampaa, koska sitä ei rajoita puheen sisällön miettiminen.

Koska puhujan ei tarvitse kiinnittää huomiotaan puheen merkityksen rakentamiseen, kielillä on helpompi puhua kuin tavallisella kielellä ja paradoksaalisesti usein myös helpompi ilmaista itseään rukouksessa, vaikka ei ymmärräkään sanoja.

Toisinaan kielillä rukoillessa voi kokea, kuinka puheeseen tulee erityistä Hengen vaikutusta, merkitsevyyttä ja auktoriteettia.

Puheen voima tuntuu joskus käsinkosketeltavalta, rukous tuntuu liikkuvan vaivatta ja suurella varmuudella alueella, jota rukoilija ei tunne. Tällaista välikappaleena oloa Pyhän Hengen ilmaisullisesti ja sisällöllisesti johtamassa rukouksessa on mahdollista kokea vain kielillä puhuttaessa.

Usein kuulee jonkun sanovan jostakin kielilläpuhumistilanteesta, että oli "suorastaan vaikea puhua suomea".
Tämä liittyy paitsi edellämainittuun kielilläpuhumisen helppouteen ja Pyhän Hengen vaikutukseen, myös puhtaasti foneettisiin seikkoihin, eri kielille tyypillisiin ääntämysasemiin.

Kielilläpuhuessa voi konkreettisesti tuntea, mitä tarkoitetaan fonetiikan termillä artikulaatiobaasis (puhe-elimistön yleinen ääntämysvalmiustila ennen puhetta ja sen aikana). Eri kielissä ääntämys keskittyy puhekanavan eri kohtiin. Suomea äännetään taaempana kuin esim. ranskaa.

Kielillä puhuessa voi usein selvästi tuntea, kuinka puhe-elimistö siirtyy äidinkielestä tämän itselle vieraan kielen kielen ääntämysvalmiuteen. Mitä erilaisempaa kieli on äidinkieleen nähden, sitä selkeämmin muutoksen voi havaita. Kun kielilläpuhuva tuo Hengessä esiin sujuvaa puhetta, jonka sisältöä ei tarvitse miettiä, tästä vieraan kielen ääntämysasemasta tuntuu "vaikealta" palata suomen kielen asemiin, helpompaa on jatkaa kielillä puhumista.


Kielilläpuhuminen ja esirukous

 

Rukous kielillä puhuen liittyy esirukouksen välttämättömyyteen:
kielillä rukoilija täyttää Jumalan asettamia ja johtamia esirukoustehtäviä.


Rukous kielillä puhuen on omalta osaltaan hämmästyttävä todistus esirukouksen välttämättömyydestä.

Ihmisen mukanaolo Jumalan suunnitelmissa esirukoilijana on niin tärkeää, että Jumala jopa on valmistanut ja mahdollistanut rukouksen, jossa Hän itse Henkensä kautta antaa meille niin rukousaiheet kuin rukouksen sanat — ilman että itse ymmärrämme, mitä rukoilemme!

Hengen maailmoissa Jumalan edessä riittää se, että annamme itsemme välikappaleeksi tällaiseen rukoukseen.

Kielillä rukoileminen toisin sanoen mahdollistaa sen, että tärkeät, ajankohtaiset tarpeet, joista emme tiedä emmekä edes voisi tietää, saavat osakseen juuri oikeanlaista, Jumalan tahdon mukaista esirukousta juuri oikealla hetkellä.


Kielilläpuhuessa Pyhä Henki "auttaa heikkouttamme" ja rukoilee meidän kauttamme.


Pyhän Hengen johtama esirukous tuo rukouselämäämme Jumalan itsensä vaikuttamaa sisältöä ja tarkkuutta.
Koska Henki tuntee Jumalan lasten sydämet, hän pystyy myös johtamaan rukousta täysin Jumalan tahdon mukaan.


Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Room. 8:26-27


Dutch Sheetsin kirjassa Intercessory Prayer ('Esirukous') on tiivistettynä seuraavia ajatuksia rukouksista kielillä:

Room. 8:26:ssa sanotaan, että Pyhä Henki auttaa meidän heikkouttamme. Tässä käytetty kreikan sana astheneia tarkoittaa voimattomuutta ja kykenemättömyyttä.

Oletko koskaan kokenut rukouselämässäsi voimattomuutta — kykenemättömyyttä tuottaa tuloksia? Oletko koskaan törmännyt "vuoreen", jota et pysty liikauttamaan? Minulle taisi kerran käydä niin muutamia vuosia sitten - vai oliko se muutama tunti sitten...

Seuraavassa jakeessa (Room. 8:27) sanotaan syyn tähän heikkouteen ja kykenemättämyyteen olevan se, ettemme aina tiedä, miten meidän pitäisi rukoilla. Sana "pitäisi" on tässä hyvin tärkeä, se kuvaa jotakin, mikä on välttämätöntä, oikeaa tai sopivaa, tai sitovaa juridisessa mielessä.
Esim. Luuk. 18:1:ssä esiintyy tämä sama alkukielen sana, kun Jeesus sanoo, että "heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä". Tämä jae ei tarkoita, että rukoileminen olisi hyvä ajatus, vaan että rukoileminen on ehdottoman välttämätöntä.

Me emme aina tiedä, mikä on välttämätöntä, tarpeellista tai oikeaa. Löydän itseni usein kysymästä: "Herra, miten minun pitäisi rukoilla tämän tilanteen tai henkilön puolesta? Herra, mitä pitäisi tapahtua?"

Juuri näissä tilanteissa Pyhä Henki haluaa auttaa meitä. Hän johtaa meitä, ehkä ilmoittaa meille jotakin tilanteesta, jossa olemme, antaa meille voimaa rukoilla. Mutta Hän myös kirjaimellisesti rukoilee kauttamme kun rukoilemme Hengessä.

Kun Room. 8:26 sanoo, että Henki auttaa meidän heikkouttamme, siinä käytetty kreikan sana sunantilambanomai antaa kuvan siitä, miten Henki meitä auttaa. Tämän sanan merkitys on "tarttua yhdessä jonkun kanssa; yrittää saavuttaa toisen kanssa; auttaa saavuttamisessa".

Tilanteissa, jossa koemme kykenemättömyyttä saavuttaa rukouksellamme tuloksia, Pyhä Henki haluaa yhdessä meidän kanssamme tarttua tilanteeseen ja lisätä oman voimansa meidän voimaamme.

Sakarja 4:6:ssa sanotaan vuoren siirtämisestä, että se ei tapahdu "sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot".

Kuten Paavali sanoo 1 Kor. 12:9:ssä, Jumalan voima tulee täydelliseksi heikoudessa.

Meidän tulee ymmärtää ja nähdä oma kykenemättömyytemme rukoilla ja tuottaa tuloksia.
Jos me annamme Pyhän Hengen rukoilla kauttamme, hän tarttuu asioihin yhdessä meidän kanssamme. Ja kun Pyhä Henki puuttuu asioihin, jotakin varmasti tapahtuu!

 

Dutch Sheets kertoo samassa kirjassa seuraavan esimerkin omasta kielillärukoilemisestaan:
Hänen vaimoltaan Ceciltä löydettiin munasarjoista hyvänlaatuinen kasvain, joka aiheutti voimakasta kipua. Ainoa hoito olisi ollut leikkaus ja mahdollisesti koko munasarjan poisto. Sheets kysyi tältä uskovalta lääkäriltä, kuinka paljon aikaa tämä antaisi, että he ensin yrittäisivät saada avun rukouksen kautta. Lääkäri sanoi, että leikkausta voitaisiin odottaa kaksi kuukautta.

Parantumista rukoiltiin kaikin mahdollisin tavoin — kätten päällepanemisella, seurakunnan vanhimpien suorittamalla voitelulla, raamatunpaikoilla, sairauden nuhtelulla jne. — mutta mitään ei tapahtunut.

"Ymmärsin, että joutuisimme tavoittelemaan parantumista kestävällä, pitempiaikaisella rukouksella. (Se on muuten se tapa, jolla saadaan suurin osa rukousvastauksia — ei yhdessä hetkessä tapahtuvilla ihmeillä, vaan taistelemalla kärsivällinen uskon taistelu.) Koin, että minun pitäisi rukoilla Cecin puolesta tunti päivässä.

Aloitin nämä rukoushetket sanomalla ensin Isälle, miksi lähestyn Häntä.
Sitten luin Raamatusta kohdan, jolle perustin pyyntöni, ja sitten kiitin Isää Hänen sanastaan ja siitä, että Jeesuksen kautta saamme parantumisen. Tähän kului minulta yleensä viitisen minuuttia. Loput 55 minuuttia rukoilin kielilllä. Jatkoin tätä kuukauden ajan.

Joku voi sanoa, että käytin rukoilemiseen suhteettoman paljon aikaa, tai että Jumala ei tarvitse niin pitkää aikaa parantaakseen jonkun. Kerron vain sen, mikä toimi omalla kohdallani. Olen huomannut, ettei Jumala aina toimi samalla tavalla, edes samoissa asioissa. Olennaista on se, että olemme omalta osaltamme kuuliaisia.

Muutaman viikon kuluttua Jumala näytti minulle kielillä rukoillessani kuvan, jossa näin itseni pitämässä tätä kasvainta kädessäni ja puristamassa elämää siitä pois. Ymmärsin, että tässä oli tapahtumassa juuri se, mitä Roomalaiskirjeessä sanotaan Hengestä, joka auttaa meidän heikkouttamme: Hän "tarttuu asioihin yhdessä meidän kanssamme, auttaa meitä jonkin saavuttamisessa". Kun anoin Hänen rukoilla kauttani, Hän tarttui tilanteeseen.

Kun olin nähnyt tämän kuvan, kysyin vaimoltani, tunsiko hän mitään muutosta. Hän kertoi kivun vähentyneen. Lääkäri sanoi, että kasvain ilmeisesti oli kutistumassa, ja kehotti minua jatkamaan, mitä sitten olinkin tekemässä.

Yritin varmistua mahdollisimman selvästi siitä, ettei näkemäni kuva ollut vain oman mielikuvitukseni tuotetta. Pyhä Henki näytti minulle saman ilmestyksen vielä kahdesti, ja kummallakin kerralla kasvain oli pienentynyt.

Kun olin rukoillut kuukauden, näin sen katoavan, ja samalla tiesin, ettei enää tarvinnut rukoilla. Muutamaa päivää myöhemmin tehty ultraäänikuvaus vahvisti, että kasvain oli poissa!

Minulle tulee mieleen tarina hiirestä ja norsusta, jotka olivat parhaat ystävykset. He menivät kaikkialle yhdessä, ja hiiri ratsasti aina norsun selässä. Kerran he ylittivät vanhan, puisen sillan, joka taipui, keinui ja kitisi heidän painonsa alla. Toisella puolella hiiri totesi vaikuttuneena: "Me totta tosiaan ravistelimme tuota siltaa!"
— Kun me ja Pyhä Henki toimimme yhdessä, meidän osuutemme taitaa olla pikemminkin sen hiiren kuin norsun...