Rukous Hengessä


Uudessa testamentissa puhutaan 'rukouksesta hengessä' seuraavissa merkityksissä:


1. Rukouksesta ja Jumalan palvelemisesta hengen uudessa tilassa


Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Joh. 4:24

...mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. Room. 7:6


2. Rukouksesta Pyhän Hengen vaikutuksesta ja Pyhän Hengen johdatuksessa

Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa... Juud. 20-21


3. Rukouksesta Pyhässä Hengessä kielillä puhuen

"Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni." 1 Kor.14:15



Seuraavassa näitä alueita on käsitelty tarkemmin:


1. Rukous hengen uudessa tilassa — Rukous ja Jumalan palvelu hengessä ja totuudessa

 


Uudessa liitossa Jumalaa palvellaan ja rukoillaan kokonaan uudessa olotilassa — uudestisyntyneinä, hengessä.

Johanneksen evankeliumin 3. luvussa Jeesus puhuu uudestisyntymisestä Hengestä. Luvussa 4 käsitellään samaa aihepiiriä, kun Hän puhuu Jumalan palvelemiseen ja rukoilemiseen tulevasta mullistavasta muutoksesta, jonka Hänen tekemänsä uusi liitto toisi tullessaan. Jumalaa rukoillaan ja palvellaan nyt hengessä:

(Nainen kaivolla:) "Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla."
Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.

Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.

Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.
" Joh. 4:20-24

Uudessa liitossa Jumalan palveleminen ja rukous irtautuivat riippuvuudesta paikasta tai muista muihin ulkoisista seikoista.

Paavali mainitsee samasta asiasta mm. seuraavissa kohdissa:

Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan... Fil. 3:3

Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen... Room. 1:9

...joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen... 2 Kor. 3:6

Hengen uudessa tilassa uskovalla on vapaa pääsy suoraan Jumalan luo milloin vain.

Kun Jeesus kuoli ristillä, temppelin esirippu repesi ylhäältä alas ja tie kaikkeinpyhimpään aukesi. Jumalan kirkkaus poistui kaikkeinpyhimmästä, ja vanhatestamentillinen temppeli- ja uhripalvelus päättyi.

Uudessa liitossa Jeesus itse on temppeli, jossa Jumala asuu ihmisten keskellä (Joh. 1:14). Oikea aika on milloin vain uskovien suunnatessa palvontansa Jumalaa kohti Jeesuksen persoonan ja uhrityön perustalla.

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä".
Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rekennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?"
Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. Joh. 2:19-21

Samoin uskovat itse ovat Pyhän Hengen temppeli.

...te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä. 1 Kor 3:16

...teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä...1 Kor. 6:19

Kun rukouskirjallisuudessa joskus puhutaan "temppelistä", "kaikkeinpyhimmästä" tai "valtaistuinsalista", joihin rukoilijan tulee päästä, kysymys on yleensä vain kielikuvista (ei opillisesta asetelmasta), siitä, että pyritään niiden avulla valottamaan rukouksen jotakin osa-aluetta. Rukoilijan ei tarvitse raivata tietä taivaalliseen kaikkeinpyhimpään tai Jumalan korkeampaan läsnäoloon ylistyksellä tai erityisellä rukouksella.

Rukous ja ylistys ovat "temppelipalvelusta" vain kuvannollisessa mielessä — eli ne tietyllä tavalla muistuttavat suitsutusta, alttarilla palavaa tulta tai uhraamista.

Raamattu ilmoittaa sen häkellyttävän totuuden, että pääsy Jumalan korkeimpaan läsnäoloon on nyt auki joka hetki — kun vain käytämme tätä meille annettua mahdollisuutta ja arvostamme sitä.

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
---niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; Hebr. 10:19-22

Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. Hebr. 4:16

Kun uskova elää tässä jatkuvassa hengen yhteydessä Jumalaan, siitä on luonnollisena seurauksena se, että hänen sisimpänsä on täynnä Jumalan kunnioitusta ja kiitosta, rukousta ja ylistystä.

Hengessä rukoileminen ja palveleminen on vapaata vanhatestamentillisesta painolastista.

Rukoilijan ei tarvitse ponnistella saadakseen aikaan jotain, minkä Jeesus on jo tehnyt ristintyöllään, tai päästäkseen Jumalan läheisyyteen, sillä hänellä on tämä mahdollisuus Jumalan lapseuden perusteella.


Hengessä rukoilemisessa ei ole sidonnaisuutta paikkaan

Jeesus sanoi, että uudessa liitossa ei ole olennaista, palvellaanko ja rukoillaanko Isää "tällä vuorella vai Jerusalemissa", vaan totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa.

Ei ole mitään maantieteellisti tai fyysisesti määriteltyä paikkaa, joka olisi Jumalalle kelpaavan rukouksen edellytys tai joka tekisi rukouksen arvokkaammaksi, vaan "rukouspaikka" on uskovien hengessä.

Myöskään välimatkat eivät ole rukouksen este eivätkä heikennä rukouksen vaikutusta (lukuunottamatta kättenpäällepanoa edellyttäviä tilanteita yms.). Tämä käy ilmi mm. Paavalin ja hänen työtovereidensa rukouselämästä heidän taistellessaan rukouksin toisten paikkakuntien seurakuntien puolesta:

Tervehdyksen lähettää teille teikäläinen Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne,... Sillä minä annan hänestä sen todistuksen, että hän näkee paljon vaivaa teidän hyväksenne ja niiden hyväksi, jotka ovat Laodikeassa, sekä niiden, jotka ovat Hierapolissa. Kol. 4:12-13

Esirukoilijoiden ei tarvitse kiivetä vuorille, mäille tai rakennusten ylimpiin kerroksiin, kuten joskus tehdään, voidakseen rukoilla tehokkaasti. (Nämä voivat olla sinänsä hyviä ja rukoukseen innoittavia kokoontumispaikkoja, kun rukouskohteena oleva kaupunki tai seutu asujaimistoineen näkyy panoraamana silmien edessä, mutta vilpitön esirukous hengessä ja totuudessa kyllä nousee Jumalan eteen mistä vain.)

Vapaina maantieteellisistä ja paikallisista rajoituksista ja sidonnaisuuksista saamme rukoilla hengessä sen puolesta, että Jumalan tahto ja valta toteutuisi maailmassa. Tällaiseen rukoukseen tarvitaan ulkonaisessa mielessä hyvin vähän:

Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa." Matt. 6:6-10

Paavalin sanat 1 Timoteuskirjeen 2 luvussa viittaavat siihen, että Jumalan tahdon tapahtumista maailmassa ja sen eri valtakunnissa — kaikkien ihmisten pelastusta — voi rukoilla "joka paikassa"; olennaista on rukoilijan hengellinen asenne, sydämen tila: "ilman vihaa ja epäilystä".

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
kuningasten ja kaiken esivallan puolesta
, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. ---
---Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä.... 1 Tim. 2:1-8

Jumala on luomakunnasta ja sen lainalaisuuksista riippumaton. Isä meidän -rukous alkaa: "Isä meidän, joka olet taivaissa."
Jumala on meihin nähden niin korkealla, että oma sijaintimme ei ole ratkaiseva rukoillessamme Häntä, joka istuu koko maailmankaikkeuden valtaistuimella ja joka Golgatalla riisui aseet hallituksilta ja valloilta. (Kol 2:15)

Jumala on Henki, ja siksi meille on annettu mahdollisuus rukoilla Häntä hengessä, Hänen omassa ulottuvuudessaan.


Hengessä rukoiltaessa olennaista ei ole rukousasento.

Olennaista rukouksessa hengessä ei myöskään ole rukousasento, joskin rukoustilanteen kokonaisuudessa jotkut asennot ja oheistoiminnat voivat viestittää kunnioituksen tai keskittymisen puutteesta.

Useimpiin arkipäivän toimiin, vaikkapa imurointiin, voi liittää rukousta, mutta varsinaiselle keskittyneelle Jumalan ylistämiselle, esirukoukselle ja kunnioittavalle keskustelulle Hänen kanssaan olisi hyvä löytää jokin muu tilanne — pyhitetty, Jumalalle erotettu hetki, silloin kuin se vain on mahdollista.


Hengessä rukoileminen on täysin hengellistä toimintaa, johon näkyvät elementit tai rituaalit eivät tuo lisäarvoa.


Koska rukouksessa toimitaan hengen alueella, näkymättömässä hengen ulottuvuudessa, se on ulkonaisilta muodoiltaan varsin pelkistettyä.

Varsinaista hengellistä lisäarvoa rukoukseen saa vain paastolla — joka sekin itse asiassa ulkonaisesti pelkistää rukousta ja Jumalan palvelusta entisestään.

...etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Matt. 6:18

"Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla." Mark. 9:29

Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut." Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään. Apt. 13:2-3

Ainoat Uudessa testamentissa konkreettisesti mainitut rukoukseen liittyvät ulkonaiset toiminnot ovat sairaiden voitelu öljyllä ja kätten päällepaneminen. (Jaak. 5:14, Mark. 16:18 ym.)

Lisäksi mainitaan, että Paavalin vaatekappaleiden kosketuksesta oli parantunut sairaita ja pahat henget olivat lähteneet.

"Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois." Apt. 19:11-12

Tähän tapaukseen viitaten käytetään joskus rukousliinoja

Nk. profeetallisiin tekoihin pätee sama periaate kuin Raamatunkin profeetalliseen toimintaan: Vain Jumalan käskemät ja valtuuttamat profeetalliset teot tai julistukset saavat jotain aikaan.

Profeetallisilla teoilla ja julistuksilla (ja niihin liittyen jollekin fyysiselle tai maantieteelliselle paikalle menemisellä ja tietyillä ajankohdilla) on vaikutusta silloin, kun ne tehdään uskossa ja ja kuuliaisuudessa sekä Pyhän Hengen selkeässä, usein spontaanissa johdatuksessa.
(Profeetallisella toiminnalla tarkoitetaan toisaalta ennustamista, toisaalta Jumalan tahdon ja totuuden esiintuomista Hänen puolestaan sanoin tai symbolisin elein. Kummastakin on esimerkkejä Raamatun profeettojen toiminnassa.)

Dutch Sheets kirjoittaa profeetallisista teoista kirjassaan Intercessory Prayer ('Esirukous') kiteytettynä mm. seuraavaa:

Profeetallinen teko tai julistus on jotakin, mikä tehdään tai sanotaan näkyvässä todellisuudessa Jumalan kehotuksesta ja ohjauksessa ja mikä avaa Hänelle tietä toimia näkymättömässä todellisuudessa — mikä taas saa aikaan muutoksia näkyvässä maailmassa.

Profeetallinen teko oli mm. se, kun Mooses Jumalan käskystä ojensi sauvansa kohti Punaista merta, ja se jakautui (2 Moos. 14:21). Teko oli Jumalan valtuuttama ja ainutkertainen: sauvan nostaminen meren yli ei normaalisti saa vettä jakautumaan. Ihmisen kanssa yhteistyötä tekevä Jumala halusi jostakin syystä tässä tapauksessa ihmisen puolelta tällaisen teon, joka tietyssä mielessä vapautti Hänet toimimaan.

Samoin kun Mooses rukoili vuorella Israelin taistellessa amalekilaisia vastaan, Israel oli voitolla niin kauan kun hän piti sauvaansa kohotettuna. Taistelevat joukot eivät häntä nähneet eikä hänen tekonsa voinut olla yhteydessä taistelumoraalin ylläpitämiseen — hänen tekonsa oli merkityksellinen yksinomaan hengen maailmoissa avaten Jumalalle tietä auktoriteettinsa ja voimansa osoittamiseen. Jostakin syystä, jota emme tämän paremmin pysty selittämään, Jumala halusi toimia näin.

Symbolinen teko liittyi myös siihen, kun Jeesus paransi sokean panemalla tämän silmille savitahnan. Samalla kun sokea Jeesuksen käskystä pesi tahnan pois Siiloan lammikolla, hän "pesi pois" sokeutensa (Joh. 9:6-7). Samantapaista symbolista kuuliaisuuden tekoa ja elettä tarvittiin Naemanin parantumisessa: hänen oli peseydyttävä Jordanissa seitsemän kertaa puhdistuakseen taudistaan (2 Kun. 5:10-14).
Nämä olivat Jumalan valitsemia toimintatapoja, joita emme pysty selittämään, mutta joita näissä tilanteissa oli noudatettava, että ihme tapahtuisi.


Suitsukkeen poltto, kynttilöiden sytyttäminen, shofariin puhaltaminen, kiilojen iskeminen maahan, miekan voitelu ja heiluttaminen, profeetalliset rooliesitykset, kulkueet tai muut tämäntapaiset eri kirkkokunnissa ja seurakunnissa rukouksen yhteydessä käytetyt symboliset elementit eivät itsessään — ilman Jumalan tapauskohtaista valtuutusta ja johdatusta — tuo rukoukseen hengellistä lisäarvoa. Niillä voi lähinnä luoda tunnelmaa, virittää uskonhenkistä ilmapiiriä, sitouttaa ja aktivoida rukoilijoita yhteiseen rukoukseen ja keskittää heidän huomiotaan siihen.

Toistuvasti käytettyinä symboliset elementit saavat helposti traditiomaisia piirteitä — ne alkavat ikään kuin "kuulua asiaan". Niiden käyttö voi joissain tapauksissa myös etääntyä kristillisestä ajattelusta (silloin, jos niiden käyttöön liittyy ajatus, että rituaalisilla tai symbolisilla teoilla tai niihin liittyen jollekin tietylle paikalle menemisellä ja tekojen tekemisellä tiettynä ajankohtana voi itsessään saada aikaan muutoksia henkimaailmassa).

Traditionaaliset lisäelementit voivat myös etäännyttää rukousta uusitestamentillisesta hengen yksinkertaisuudesta ja saada sen näyttämään joltakin erikoiselta, vain asialle vihkiytyneiden osaamalta toiminnalta.

Uusitestamentillinen esirukous hengessä on kuitenkin niin yksinkertaista ja selkeää, että kuka tahansa uskova osaa ja voi sitä harrastaa.


Hengessä rukoileminen on vapaata kaavamaisesta ja rituaalimaisesta sisällöstä

Edellä mainittujen ulkonaisten lisäelementtien käyttö rukouksessa ei ole kovin laajalle levinnyttä — yleisempää on kaavoittunut rukoussisältö, joka saattaa kahlita rukoilijaa.

"On erittäin tärkeää, että rukoilemme hengessä. Meidän on aina tarkattava sitä, että rukoilemme Hengen avulla ja vältämme kaavoihin juuttumista. Ei ole mitään niin hengellistä, etteikö se voisi muuttua kaavamaiseksi, ja tämä koskee erityisesti yksityistä rukousta. Silloin, kun rukousaiheidemme pohjalla on tietty runko tai malli, meidän on pyrittävä siihen, että rakennamme ja täytämme rukouksemme niiden pohjalta mahdollisimman pitkälle Hengessä." J.C. Ryle

Kun rukousohjelmissa esitetään käytettäviksi erilaisia päivä- tai viikkomalleja, niiden tarkoituksena on antaa rukoilijan avuksi aihepiirejä ja esimerkkejä, joiden pohjalle omaa rukousta voi rakentaa — keskustelunaiheita Jumalan kanssa puhumiseen.

Rukousohjelmien kohdat eivät ole hengellisiä rituaaleja, jotka on välttämättä käytävä läpi, vaikka ne olisi otettu suoraan Raamatusta.

Jeesuksen antaman Isä meidän -rukousmallinkin ajatuksena lienee se, että säännöllisen rukouselämämme tulee kattaa tässä mallirukouksessa mainitut asiat.
Ajatuksena ei ole, että jokaisen rukouksemme pitäisi sisältää kaikki nämä kohdat tai nämä nimenomaiset sanat
— ja että meitä heti uhkaisi vaara tai kiusaus, jos jonain päivänä jättäisimme lausumatta rukouksen "päästä meitä pahasta".

Kaavamaisuus voi liittyä myös siihen, että ajatellaan hengessä rukoilemisen ja toimimisen tarkoittavan sitä, että näkyvän maailman toimintoja siirretään hengen maailmaan ja niillä operoidaan rukouksessa tietyllä tavalla.

Esimerkki tällaisesta ajattelusta on"hengelliseen sota-asuun" pukeutuminen:
Ollakseen suojassa vihollisen hyökkäyksiltä jotkut joka aamu tiettyjen raamatunjakeiden avulla "pukeutuvat" varuste varusteelta haarniskaan, jota Paavali kuvaa Efesolaiskirjeen 6 luvussa — pitäen näitä varusteita todellisena hengellisenä realiteettina.

Paavalin kuvakieli tuskin tarkoittaa, että tällaisia aseita, kilpiä ja jalkineita olisi tosiasiallisesti myös näkymättömässä maailmassa. Esim. pelastuksen kypärä tarkoittaa allegorisesti pikemminkin sitä, että pelastettuna oleminen tuo mielellemme ja ajatuksillemme samantapaista turvaa kuin kypärä sotilaan päälle.

Vaikka hengellisten totuuksien - vanhurskauden, uskon, alttiuden, pelastuksen jne. päivittäinen tiedostaminen ja lausuminen on sinänsä rakentavaa, tällaisesta hengellisestä kaavasta saattaa tulla henkeä kahlitseva rasite ja sen laiminlyönnistä tarpeeton pelon aiheuttaja.

Sellaiset Paavalin mainitsemat asiat kuin alttius ja elämän vanhurskaus kyllä toteutuvat ja vaikuttavat meissä, kun Kristus saa meissä yhä enemmän muotoa elämässämme ja sen valinnoissa.

 

Hengessä rukoileminen ei perustu ihmisviisaudelle vaan on "Hengen ja voiman osoittamista"

Hengessä rukoileminen on sisällöltään pelkistettyä ja yksinkertaista myös siinä mielessä, että siinä ei tarvita kaunopuheisuutta tai monimutkaisuutta.

1 Korinttolaiskirjeen 2. luvussa Paavali puhuu jotakin siitä, mitä 'hengellinen' tarkoittaa, ja hänen määritelmänsä auttavat myös 'hengessä rukoilemisen' ymmärtämistä:

Paavali sanoo pyrkineensä julistuksessaan siihen, että hänen puheensa osoittaisi ihmisviisauden sijasta Henkeä ja voimaa. (1 Kor. 2:2-5).

Hän oli Korintossakin päättänyt keskittyä puhumaan vain ristiinnaulitusta Jeesuksesta, jotta kreikkalaisen filosofian perinteessä eläneet kuulijat ymmärtäisivät, että kaikki viisauden ja tiedon aarteet löytyvät Jeesuksesta (Kol. 2:3)
— Yksinkertaisen sanoman vuoksi jotkut korinttolaiset ajattelivatkin, ettei Paavalin puhe "ollut minkään arvoista". (2 Kor. 10:10)

Paavali sanoo, että silloin kun uskovat keskenäänkin puhuvat "viisauksia", se eroaa tämän maailman filosofisesta ja älyllisestä pohdinnasta siten, että se on Hengen opettamaa, hengellistä: siinä puhutaan uskonelämän ja Jumalan tuntemisen realiteeteista, jotka ovat Jumalaa henkilökohtaisesti tuntemattomin ihmisten kokemuksen ja ymmärryksen ulkopuolella.

2 Kor. 10. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
...
12. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13. ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16. Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.

Siksi kokeneenkin rukoilijan rukous voi kuulostaa varsin yksinkertaiselta.



Hengessä rukoiltaessa rukoillaan totuudessa


Rukous hengessä ja totuudessa kohdistuu Raamatun ilmoittamaan Jumalaan, joka persoonana on totuus

Rukous hengessä perustuu Jumalan Sanalle, joka on totuus:

Se perustuu Raamatun totuuksiin Jumalasta, raamatulliselle kuvalle Jumalan persoonasta, luonteesta ja tahdosta.

Kun rukoilemme hengessä ja totuudessa, meillä on siihen Jumalan hyväksyntä — ja Jumala on ilmoittanut Raamatussa, millainen palvonta on Hänelle otollista.

Jumalaa ei voi palvoa ja palvella ihmisten keksimien turmeltuneiden tapojen ja lihallisten rituaalien avulla.

Jumala on ainoa palvontammme ja rukoustemme kohde.

Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.

Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia. 1 Joh. 5:20-21

Jos me palvomme ja palvelemme Jumalaa hengessä ja totuudessa, emme voi rukoilla tai palvoa Hänen ohellaan mitään tai ketään muuta, emme Neitsyt Mariaa, pyhimyksiä, emme mitään asiaa.

Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman." Matt. 4:10


Rukous hengessä ja totuudessa perustuu Jeesuksen persoonalle

Jeesus sanoi: "Minä olen...totuus" Joh. 14:6

...jos todella olette hänestä kuulleet, jos teille on opetettu se totuus, joka Jeesuksessa on... Ef 4:21


Rukous hengessä ja totuudessa tapahtuu Jeesuksen nimessä.

Jeesuksen persoonan ohittava rukous ei ole rukousta hengessä ja totuudessa, vaikka siinä rukoiltaisiin sinänsä oikeita ja Raamatussa olevia asioita.

Rukous hengessä ja totuudessa edellyttää sitä, että rukoilija on uudestisyntynyt, tunnustaa Jeesuksen herrauden ja hänen elämänsä ja rukouksensa nojautuvat täysin Jeesuksen ristintyölle.

Rukouksesta Jeesuksen nimessä löytyy Rukous.netistä laajempi materiaali.


Rukous hengessä ja totuudessa on aito, ei näennäinen tai teeskennelty.

'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'. Mark 7:6-7

Hengessä rukoileminen on ulkokohtaisen ja muodollisen rukouksen vastakohta. Se tulee ihmisen sisimmästä, hänen hengestään ja on täysin aito.

Rukous hengessä ja totuudessa on nöyrä, tosiasiat tunnustava ja Jumalan armoon turvautuva, kuten Jeesuksen vertaus fariseuksesta ja publikaanista osoittaa. (Luuk. 18:9-14)

Rukous hengessä ja totuudessa perustuu asioiden todelliselle tilalle ja rukoilijan todelliselle asemalle.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Hebr. 4:12-13

Yksityinen rukouselämämme ja yksinäinen esirukouksemme ja ylistyksemme on useimmissa tapauksissa se lahjomaton mittari, joka näyttää, kuinka paljon todella rakastamme Herraa ja arvostamme Hänen seuraansa ja kuinka paljon ihmisten hätä saa sijaa ajatuksissamme ja sydämessämme.

Jeesuksen ja uuden liiton myötä olemme nyt tekemisissä "itse asioiden olemuksen" kanssa, asioiden todellisen hengellisen sisällön kanssa.

Siksi mitkään sanamuodot, jäljitellyt rukouskaavat tai ulkonaiset vaikutelmat eivät auta, vaan ratkaisevaa on sisältö, rukoilijan asenne ja asema, hänen todellinen hengellinen tilansa. Jumala näkee totuuden salatuimpaan saakka.

Jeesus puhui "niin kuin se, jolla valta on". Hänen auktoriteettinsa oli todellinen ja näkyi ja heijastui kaikesta ilman, että siihen tarvitsi lisätä mitään. Näin on myös Hänen seuraajiensa kohdalla.

"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen..." Luuk. 4:18

Tällaiseen aitoon, tosiasialliseen, kokonaisvaltaiseen Jumalan palveluun sopivat Paavalin sanat:

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Room. 12:1-3

Jumalan palvelemisessa on mukana koko olemuksemme, koko mielemme ja henkemme juuria myöten.

Rukous hengessä ja totuudessa perustuu uskolle ja luottamukselle ja nousee sellaisen rukoilijan hengestä, joka ymmärtää asemansa Jumalan ja ihmisten edessä.

Rukous hengessä ja totuudessa — elävä, todellinen yhteys Jumalaan

Hengessä ja totuudessa rukoileva uskova saa kokea joka päivä elävää yhteyttä Jeesukseen, jonka totuutta ja herrautta maailman rappio, luopumus ja vääristyneisyys eivät vähäisessäkään määrin horjuta.

Siinä, missä maailma ympärillämme muuttuu yhä kyynisemmäksi, moniarvoisemmaksi ja sekavammaksi, saamme olla yhteydessä Häneen, joka persoonana on totuus, joka on täydellisen jalo ja vanhurskas ja jossa ei ole mitään pimeyttä.

Saamme kokea Hänessä rauhaa, ja saamme elää hengessä alati selkenevää ja Jumalan tuntemisen kautta kirkastuvaa elämää: "Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka." Snl. 4:18

Saamme tuntea Hänet, vaikka emme ole Häntä nähneet, ja puhua Hänen kanssaan hengessä,

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla 1.Piet.1:8

Henki tekee meidät ja rukouksemme eläviksi.

...joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. 2 Kor.3:6

 

Siirry seuraavaan osaan — "Rukous Pyhän Hengen vaikutuksesta ja Pyhän Hengen johdatuksessa"