3. Rukousevankeliointi ja hengellisen ilmapiirin muuttuminen


Ed Silvoso sanoo kirjassaan Prayer Evangelism, että hengellisen ilmapiirin käsite ei ole meille outo — olemme nähneet, että ilmapiiri voi muuttua perheessä tai seurakunnassa. Meidän on kuitenkin vaikea uskoa, että kokonaisen paikkakunnan hengellinen ilmapiiri voisi muuttua. Kuitenkin Paavali kehottaa rukoilemaan juuri tätä aiemmin mainitussa raamatunkohdassa (1 Tim. 2:1-4)

“Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.“

Hengellinen ilmapiiri muuttuu, kun rukoilemme ihmisten puolesta.

“Aivan liian kauan olemme jättäneet asuinpaikkamme hengellisen ilmapiiriin paholaisen vapaasti ohjattavaksi. Paholainen pitää paikkakunnalla yllä pakkasta, ja seurakunnan voima menee tulien sytyttämiseen oman väen lämmikkeiksi. Mutta entäpä jos paikkakunnan hengellinen ilmapiiri olisikin seurakunnan kontrollissa ja säätäisimme sen mukavaan +24:een? Paholainen joutuisi silloin puolustusasemiin!”

Esimerkki hengellisen ilmapiirin muuttumisesta: San Nicolasin rukousevankeliointiviikko

Silvoso kertoo rukousevankeliointiviikosta kotikaupungissaan San Nicolasissa Argentiinassa. Seurakunnat yhdistivät voimansa rukoukseen kaupungin puolesta, kun siellä oli alkanut voimakas Marianpalvontakultti ja koko paikkakunta, jossa oli ennen kasvavia seurakuntia, oli sen seurauksena täysin muuttunut ilmapiiriltään.

Eräs nainen kertoi saaneensa Maria-ilmestyksen, ja kaupungissa oleva Marian marmoripatsas alkoi “itkeä”. Patsasta katsomaan virtasivat suuret pyhiinvaeltajien joukot. Samalla kuitenkin kaupungin elinkeinoelämä joutui jyrkkään alamäkeen, rikollisuus kasvoi ja karkasi poliisin hallinnasta, seurakuntiin tuli hajaannusta ja kaikenlaisia ikävyyksiä.

Rukousviikko alkoi sillä, että seurakuntien saarnaajat ja vanhimmat yhdessä 360 ulkomailta tulleen rukousavustajan kanssa kokoontuivat San Nicolasin seitsemälle portille.

Ensiksi tehtiin julkinen parannus seurakunnan tilasta ja sen sisällä olevista synneistä, jotka ovat mahdollistaneet kaupungin joutumisen tällaiseen tilaan.

“Jos sinulla on ongelmia rotista, älä syytä niitä. Syynä on oma tunkiosi. Siivoa kotisi ja ympäristösi, niin rotat menevät muualle. Demonit ovat kuin rottia, joita hengelliset jätteet ja roska vetävät puoleensa. Pimeys voi menestyä vain, kun valoa ei ole.”

Toiseksi julistettiin yhteisessä rukouksessa, että San Nicolas kuuluu Jeesukselle, joka on ostanut sen asukkaat verellään ja antaa heille armossaan elämän. Tämä julistus myös radioitiin paikallisradioon. Symbolisena ja profeetallisena eleenä pastorit löivät vuorotellen maahan kaupungin porteille paalut, joihin oli kirjoitettu evankeliumin ydinjakeita.

Seuraavana päivänä oli kaupungin seurakuntien yhteinen kokous, ja kolmena iltana maanantaista keskiiviikkoon oli eri pastoreiden vetämiä paikallisradio-ohjelmia. Näissä ohjelmissa kehotettiin ja opastettiin kaikkia kaupungin uskovia

1. maanantaina pyhittämään kotinsa rukouksen paikaksi,
2. tiistaina tekemään parannusta ja puhdistamaan kotinsa kaikesta, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista, ja
3. keskiviikkona kävelemään naapurustonsa kadut läpi rukoillen jokaisen siellä asuvan perheen puolesta.

Silvoso kertoo viikon ohjelmasta edelleen:

“Keskiviikkoaamuna kaikki pastorit kokoontuivat viimeistelemään strategiaa. Koimme selvästi, että meidän on julistettava rauhaa jokaiselle kodille, sen sijaan että ryhtyisimme ajamaan pois pahoja henkiä. Kiersimme sen päivän aikana kaikki kaupungin kadut hiljaisessa rukouksessa, siunasimme hiljaa jokaista kotia ja sen asukasta, ja jaoimme hiljaa jokaiseen kotiin kutsun lauantain suureen rukoustapahtumaan.”

Torstain ja perjantain pastorit ja esirukoilijat viettivät paastossa ja rukouksessa.
Lauantaiaamuna kaupungin jokaisessa kodissa vierailtiin, ja tulokset olivat erinomaiset.

“Koputimme oville ja kysyimme: 'Tiedättekö, että nyt on Herran otollinen vuosi?' Sitten selitimme ihmisille, mitä se tarkoitti. Selitimme, että Jumala haluaa tehdä heille jotakin hyvää ja antaa apuaan. Kun kysyimme, tarvitsivatko he jossakin asiassa Jumalan apua, useimmat sanoivat 'kyllä'. Näytimme heille sitten paikallislehteen laittamamme puolen sivun ilmoituksen, jossa kerrottiin lauantain rukoustapahtumasta. Kaikki ottivat sen vastaan.”

Lauantaina klo 15 ihmisiä alkoi kokoontua suureen rukoustapahtumaan. Monilla oli kädessään lehdestä leikattu ilmoitus.

“Kun he pysähtyivät infopisteeseen, keskustelu kulki tähän tapaan:

— Minne minun pitäisi mennä?
— Se riippuu ongelmastanne. Mistä on kysymys?
— Vaimoni jätti minut.
— Katsotaanpa (näyttää taululta). Perhekysymykset ovat käytävällä 5. Järjestysmies ohjaa teidät sinne.”

Rukouspisteissä esirukoilijat ja pastorit rukoilivat ihmisten puolesta, ja Jumala kosketti monia.

“Ennen tapahtumaa olimme epävarmoja, tulisiko sinne ainuttakaan ihmistä, mutta huoli oli aiheeton. Ihmisiä tuli runsaasti, ja hengellinen ilmapiiri oli niin hyvä, että monet tulivat uskoon jo siellä.”


Silvoso toteaa: “Kun seurakuntien johtajat kokoontuivat yhteiseen parannuksentekoon San Nicolasin porteille, odotin hyviä asioita, mutten uskaltanut odottaa niin hyviä asioita kuin mitä siitä seurasi, ja niin nopeasti! Ilmapiiri muuttui niin dramaattisesti, että noidan talosta tuli rukoushuone alle 60 minuutissa!”

Silvoso kertoo, että samaan aikaan kun paikallisradion ohjelmassa kehotettiin uskovia tekemään kodeistaan “rukousmajakoita”, avustajatiimit vierailivat heille annetuissa osoitteissa auttaakseen rukouksessa ja ollakseen myös mukana radio-ohjelmassa.

Vierailut ja “radio-ohjattu” yhteinen rukous sujuivat hienosti. Kaksi ulkomaalaista tiimiläistä meni kuitenkin tietämättään väärään osoitteeseen, ja oven avasi erittäin oudon näköinen nainen. Kun he kysyivät hieman huonolla espanjallaan, oliko tässä talossa rukouspaikka, nainen vastasi myöntävästi kolkolla äänellä. Tiimiläiset menivät sisään, avasivat radion, ja näin taloon syntyi yhteys seurakuntaan, joka rukoili kaikkialla kaupungissa.

He huomasivat pian, että he todellakin olivat rukouspaikassa, mutta siinä talossa rukoiltiin saatanaa ja emäntä oli noita! Pahat henget ilmaisivat läsnäolonsa, mutta joutuivat lähtemään. Tunnin sisällä noita otti Jeesuksen vastaan ja täyttyi Pyhällä Hengellä. Myös hänen kaksi tytärtään tulivat uskoon, ja lopuksi he kaikki yhdessä poistivat talosta kaikki saatananpalvontaan liittyvät esineet. Paholaisen tukikohdasta tuli hetkessä Jumalan tukikohta!

“Tällainen dramaattinen muutos tuli mahdolliseksi, koska tuona iltana rukoilevalla seurakunnalla oli yliote paikkakunnan hengellisestä ilmapiiristä.”

Rauhan Jumala antaa voiton

Silvoso kertoo kysyneensä Herralta, miksi voitto pimeydestä näytti ja tuntui niin helpolta tässä San Nicolasin tapauksessa. Hänen mieleensä johtui jae: “Ja rauhan Jumala on pian musertava saatanan teidän jalkojenne alle.” (Room. 16:20)

Silvoso toteaa, että hengellisessä sodankäynnissämme usein etsimme taistelua enemmän kuin rauhaa. Saatanan musertaa kuitenkin rauhan Jumala, ei sodan Jumala. Hän tekee sen meidän jalkojemme alle, eli meidän on kuljettava eteenpäin Hänen rauhassaan julistaen tämän kautta sitä, että Jeesus on jo voittanut vihollisen Golgatan ristillä.

Voimme nyt mennä Saatanan hallitsemille alueille, sillä vihollinen on voitettu Jeesuksen veren kautta. Jumalan rauhassa vaeltaen astumme voitetun vihollisen päälle.
Juuri tätä Silvoson mukaan tapahtui, kun uskovat rauhassa ja hiljaisuudessa rukouskävelivät San Nicolasin kaikki kadut ja rukoilivat sen asukkaiden puolesta.


Siirry osaan “Rukousevankelioinnin edellytyksenä oleva mielenlaatu”