2. Rukousevankeliointi neljän askelen toimintaohjelmana



Rukousevankeliointi on ei-uskovien ihmisten siunaamista ja heidän puolestaan rukoilemista säännöllisesti ja systemaattisesti, kunnioittavan ja rakastavan asenteen sekä myötätuntoisen toiminnan kehyksessä.

Rukousevankeliointiin liittyy myös ulospäinsuuntautuvaa toimintaa.

Rukousevankeliointi ei ole pelkkää rukousta, vaan siihen nivoutuu toimintaa, joka mahdollistuu tällaisessa toista siunaavassa ilmapiirissä. Rukous on se voima, joka vie tätä toimintaa eteenpäin.

Ed Silvoso esittää kirjassaan Prayer Evangelism, millaisia toimintaohjeita Jeesus antoi oppilailleen, kun nämä lähtivät julistamaan evankeliumia (Luuk. 10:5-9).

Luuk. 10:1-9

1. Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä.
2. Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.
3. Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle.
4. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä.

5. Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!'
6. Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.
7. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.
8. Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan,
9. ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle'.


Jeesus neuvoi heille neljä yksinkertaista askelta. Tähän samaan neljän kohdan ohjelmaan Hän kutsuu meitä suhteessamme ei-uskoviin ihmisiin ja neuvoo meitä:

1. Toivottamaan ja puhumaan ihmisille rauhaa,
2. olemaan heidän seurassaan,
3. huolehtimaan heidän tarpeistaan,
4. julistamaan evankeliumin sanomaa.

Ensimmäinen askel avaa oven toiselle, toinen kolmannelle jne.

Jeesuksen neuvoma menetelmä oli niin menestyksekäs, että demonitkin tottelivat näitä muutamaa aloittelevaa evankelistaa.
Silvoso kysyy, miksemme me aina näe työstämme tällaisia tuloksia. Hän toteaa syyn olevan usein siinä, että käännämme Jeesuksen ohjeet päinvastaiseen järjestykseen: aloitamme viimeisestä askelesta, julistamisesta, ja hyppäämme siunaamisen, yhdessäolon ja tarpeiden täyttämisen yli. Useissa tapauksissa tällainen järjestys ei toimi.

“Miksi ei-uskovien ihmisten pitäisi uskoa, että me heille vieraat ihmiset olemme oikeassa ja he väärässä? Monen kristillisyydestä vieraantuneen ihmisen mielestä Raamattu ei ole sen kummempi kuin Mormonin kirja tai Buddhan opetukset.”

Jotta olisimme ihmisten silmissä uskottavia, tarvitaan prosessi. Ja juuri tässä uskottavuuden syntymisen prosessissa rukousevankelioinnilla on tärkeä merkitys.


Seuraavassa käsitellään näitä neljää askelta tarkemmin:

1. Siunaaminen

Sanokaa ensiksi: “Rauha tälle talolle!” (Luuk. 10:5)

Ensimmäinen askel on siunaava, rauhaa ja sovitusta julistava asenne ja sille perustuva rukous.

Kun julistamme rauhaa, lopetamme sodan.

Silvoso sanoo, että liian usein meidän viestimme ei-uskoville on “tee parannus tai pala”. Olemme valitettavasti taipuvaisia kokemaan suurta antipatiaa syntisiä ja heidän elämäntapaansa kohtaan, ja he kyllä huomaavat sen nopeasti. Asenteemme on karhunpalvelus evankeliumin asialle ja Jeesukselle, joka maallisen elämänsä aikana ei hävennyt sitä, että hänet tunnettiin syntisten ystävänä.

Silvoso kertoo, kuinka itse joutui Jumalan puhutteluun valittaessaan Hänelle uuden asuinpaikkansa naapureiden huonosta elämästä.

“Olen niin iloinen, ettet ole vielä todistanut heille”, hän koki Jumalan sanovan.
“Kuinka niin, Herra?”
“Koska en halua naapureidesi tietävän, että sinulla ja minulla on mitään tekemistä toistemme kanssa. Sillä minä kärsin, kun he kärsivät. Haluaisin koko ajan ojentaa heille armoani. Minä olen Jumala, joka antaa aurinkonsa paistaa väärille ja vanhurskaille. Minä rakastan heitä. Mutta sinä et rakasta. Sinä inhoat heitä. Sen sijaan, että olisit heidän puolustusasianajajansa, olet syyttäjän todistaja — ellet peräti itse syyttäjä. ... Jos et rakasta heitä, en voi uskoa sinulle heidän elämäänsä.”


Kun siunaamme, lopetamme kiroamisen.

Silvoso toteaa, että sanomme usein ei-uskovista asioita, jotka ovat olemukseltaan kirouksia: “Vastapäätä asuva naapurimme tulee juomaan itsensä hengiltä.” Kirouksilla revimme alas, siunaavilla rukouksilla rakennamme.

Siunatessamme ja julistaessamme rauhaa kutsumme Jumalaa toimimaan näiden ihmisten elämässä.
Tällä tavalla kutsumme Jumalaa toiminnan tekemään tyhjäksi demonien toimintaa,
joka aktiivisesti sokaisee ihmisten mieliä.

Siunaukset ovat voimakkaampia kuin kiroukset, sillä kiroukset ovat purettavissa.

Silvoso kertoo esimerkin siunauksen voimasta:

Eräällä uskovalla naisella Englannissa oli naapuri, joka joutui olemaan vuoteen omana pitkän aikaa. Joka torstai tämän naisen luona kävi ystävättäriä rukoilemassa, ja silloin he aina siunasivat tätä naapurin rouvaa kadun toisella puolella ja rukoilivat hänen puolestaan.

Näin jatkui monta useita kuukausia, kunnes eräänä päivänä naapurin rouva lapsineen tuli tämän uskovan naisen ovelle sanoi: “Tulin kiittämään teitä siunauksista, joita lähetitte minulle, sille niiden vuoksi olen nyt terve.” Uskova nainen oli aivan yllättynyt ja kysyi, kuinka naapuri tiesi näistä siunauksista. “Tunsin joka viikko nämä siunaukset. Voisitko kertoa minulle enemmän tästä asiasta.”

Uskovan naisen oli tämän jälkeen helppo johdattaa naapurin rouva ja lapset Jeesuksen luo.

Rukoilemmeko puolesta vai vastaan?

“Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.” (Matt. 5:44)

Lou Careyn artikkelista:

Moni meistä on nopeampi ryhtymään taisteluun pahaa ja sen ilmentymiä vastaan kuin rukoustaisteluun niiden ihmisten puolesta, jotka paholainen on sokaissut tekemään syntiä.

Jeesus kehotti meitä rakastamaan vihollisiamme ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Meidän, jotka elämme vapaassa maailmassa, ei tarvitse kohdata suoranaista vainoa uskomme vuoksi. Meidän osaksemme saama vastustus on epäsuoraa, ja meidän vastustajiamme ovat yleensä epäkristillistä yhteiskuntaa, moraalitonta lainsäädäntöä ja elämäntapaa ajavat vaikuttajat.

Kaikki nämä asiat ovat selvästi Jumalan ja Hänen asiansa vastaisia. Herran viesti on kuitenkin se, että rukoilemme näiden ihmisten puolesta, sen sijaan että keskittyisimme rukoilemaan heidän tekojansa vastaan.

Kun eräässä Samarian kylässä kieltäydyttiin ottamasta Jeesusta vastaan, Jaakob ja Johannes kysyivät häneltä:

“Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Eliakin teki?” Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia ja sanoi: “Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan.” (Luuk 9: 54-56)

Ihmisen luonnolle on helpompaa kostaa tai kirota kuin rakastaa vihollisiaan ja vastustajiaan, siunata heitä ja rukoilla heidän puolestaan.

Jeesus itse vielä ristillä rukoili ristiinnaulitsijoidensa puolesta. Jumala ei tahdo, että kukaan hukkuisi, vaan että kaikki tulisivat parannukseen. (2 Piet. 3:9).

Meidän rukouksemme lamaannuttaa pimeyden voimia, ja sen kautta Jumalan valo pääsee valaisemaan pimeydessä eläviä ja pimeyden tekoja tekeviä ihmisiä.

2. Yhdessäolo

“Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota”, (Luuk. 10:7)

Seuraava askel on yhdessäolo, ei julistus.

“Mitä hyötyä on yhdessäolosta, jos en todista?” voit kysyä. Yhdessäolo antaa tilaisuuden sille, että toivotamme ihmiset tervetulleiksi sellaisina kuin he ovat eivätkä sellaisina kuin haluaisimme heidän olevan.

Silvoso toteaa, että kommunikoinnissamme syntisten, erityisesti “julkisten diplomisyntisten” kanssa teemme heille usein tuskallisen selväksi, että heidän on ensin muututtava ja tultava sellaisiksi kuin me itse.

“Yksi pahimmista erehdyksistä, jonka voimme tehdä, on kohdella syntisiä kuin lokaa, jolla ei ole mitään arvoa, ennen kuin he tulevat uskoon.
Tämä vain syventää välissämme olevaa kuilua.
Jeesus kohteli aina syntisiä kunnioituksella, esim. Sakkeusta ja aviorikoksesta kiinni saatua naista.”


3. Auttaminen tarpeissa

... ja parantakaa sairaat siellä (Luuk. 10:9)

Ei-uskovien ihmisten siunaaminen avaa oven yhdessäololle, ja yhdessäolo johtaa kolmanteen askeleeseen: tilaisuuteen auttaa heitä heidän tarpeissaan.

Tämä voi tapahtua vasta, kun on olemassa keskinäinen luottamus. Kun ihmiset luottavat meihin, he voivat kertoa meille ongelmistaan, että esim. heidän avioliittonsa on huonossa tilassa.

Juuri silloin voit sanoa: “Olen rukoillut puolestasi, ja mielelläni rukoilisin tämänkin asian puolesta.”

Rukoile rohkeasti ei-uskovienkin ihmisten tarpeiden puolesta

Silvoso toteaa, että voimme rohkeasti rukoilla paitsi ei-uskovan henkilön sielun pelastuksen puolesta, myös hänen erilaisten ongelmiensa selviämisen puolesta.

“Saatat ajatella: 'Eikö tämän ihmisen pitäisi tulla uskoon ennen kuin voin rukoilla hänen jonkin muun tarpeensa puolesta?' Muista, ettei tämä henkilö itse vielä ymmärrä, että hänen suurin tarpeensa on sielun pelastus. Hän on kertonut sinulle niistä ongelmista, joita pitää suurimpina. Se, että sinä rukoilet hänen asioidensa puolesta ja siunaat häntä, voi tuoda Jumalan avun ja todellisuuden niin lähelle häntä, että se avaa oven myös pelastussanoman välittämiseksi hänelle.”

“Ajattelet ehkä: 'Mitä jos rukoilen eikä tapahdukaan mitään? En haluaisi vahingoittaa Jumalan nimeä ja mainetta!' Muista kuitenkin, että kun lupaat tälle ihmisille rukoilla hänen tarpeensa puolesta, et väitä tietäväsi etukäteen, että rukoukseen tulee varmasti myöntävä vastaus. Sinä vain lupaat yksinkertaisesti rukoilla.

Ei-uskovalla ihmisellä on kyllä aavistus siitä, että on olemassa joku korkeampi ja viisaampi, jolla on vastaus hänen ongelmiinsa, mutta hänellä ei ole tämän korkean ja viisaan auttajan puhelinnumeroa. Sinä lupaat soittaa taivaaseen tämän puhelinsoiton, ja tällainen apu on kriisin ja ongelmien keskellä kamppailevalle ihmiselle tervetullut.”

Jeesus on täynnä armoa ja totuutta — tässä järjestyksessä

Silvoso toteaa, että usein epäröimme rukoilemista ei-uskovan ihmisen tarpeiden puolesta siksi, että pelkäämme heidän tulkitsevan rukouksemme heidän syntisten elämäntapojensa hyväksymiseksi. Siksi koemme tehtäväksemme ensin selittää heille, mikä heissä on vikana. Syntisten tulisi kuitenkin saada nähdä, että Jumala on armahtava Jumala.

Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Hänen totuutensa tulee kyllä asteittain muokkaamaan ja puhdistamaan ihmistä kohti Hänen kuvansa kaltaisuutta, kun ihminen ensin kokee Hänen armonsa.

Nähdessämme ei-uskovien elämässä kaikenlaisia ongelmia, konflikteja ja viheliäisyyttä toteamme usein vailla empatiaa, että he vain kantavat syntisen ja Jumalalle vieraan elämänsä seurauksia. Unohdamme kuitenkin, että synnin sokaisemina he eivät voi nähdä asioita. Synti on vääristänyt heidän ajattelutapansa. Siksi he juuri tarvitsevat Jumalan armoa ja esirukoustamme.

Ainutlaatuiset hengelliset resurssimme

Pelkkä palvelualttius, vaikka se kuuluukin olennaisesti uskovan jokapäiväiseen elämään, ei voi olla kantava voima saavuttaessamme toisia ihmisiä. Monet uskosta osattomatkin ihmiset ovat luonteeltaan avuliaita ja empaattisia ja tekevät hyvää. Ainutlaatuiset resurssimme ihmisten auttamiseksi heidän tarpeissaan perustuvat hengellisiin valtuuksiimme ja rukoukseen — siihen, että Herra ja Hänen taivaalliset voimavaransa ja voittonsa vihollisesta ovat takanamme.

Apt. 3:6:
“Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.”

Luuk 4.18-19:
“Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.

4. Evankeliumin julistus

...ja sanokaa heille: “Jumalan valtakunta on tullut lähelle” (Luuk. 10:9)

Silvoso toteaa, että kun rukoilemme lähipiirimme ihmisten puolesta, Jumalan valtakunta tulee heidän lähelleen konkreettisella, todellisella tavalla.

Tarkoituksena ei ole, että me viemme heidät sisään valtakuntaan, vaan että tuomme valtakunnan heidän luokseen, jotta he voisivat astua siihen sisälle.

“Jumalan valtakunnan vieminen hukkuvien sielujen luo on sama kuin ajaminen ilmastoidulla virvoitusjuomarekalla aavikon halki nääntyvien kulkijoiden luo. Sinun ei tarvitse pyytämällä pyytää, että he tulisivat kyytiin, sinun tarvitsee vain avata ovi!“


Yhteenveto

Kun olemme kulkeneet näiden kolmen aiemman askelen kautta — tarjonneet ihmisille siunaavaa, parantavaa ystävyyttä, olleet mukana heidän ahdistuksissaan ja rukoilleet heidän puolestaan — heidän on itse helppo kysyä lisää Jumalasta, joka rakastaa heitä.

He kokevat tämän kysymyksen turvalliseksi, koska heidän elämänsä hengellinen ilmapiiri on muuttunut rukousevankelioinnin edetessä.


Silvoso kiteyttää rukousevankelioinnin prosessin seuraavasti:

1. Siunaava rukous avaa oven avoimelle ennakkoluulottomalle yhteydelle.
2. Yhteys luo luottamusta, joka saa ihmiset kertomaan meille tarpeistaan.
3. Rukouksella käsittelemme heidän tarpeitaan.
4. Kun rukoilemme ihmisten puolesta, Jumalan valtakunta tulee heitä lähelle todellisella tavalla.



Noudata hyväksi koettua strategiaa — rukousta!

“Suurin osa meistä, ellemme kaikki, on tullut uskoon vastauksena jonkun rukouksiin. Miksi hylkäämme tämän voittoisan strategian, rukouksen, kun meistä tulee teologisesti oppineempia? Jos aiomme täyttää lähetyskäskyn tämän sukupolven aikana, meidän on tehtävä paljon tuloksellisempaa työtä.”

“Koskaan aiemmin seurakunnalla ei ole ollut enempää rahaa, koulutusta ja jäseniä kuin nyt. Evankeliumin työn tulokset eivät kuitenkaan vastaa näitä resursseja.”

Paavali neuvoi menestyvän evankeliumin työn perustaksi rukousta:

“Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1 Tim. 2:1-4)


Alkuseurakunta saavutti oman aikansa maailman koko seurakunnan rukouksen myötä tehdyn evankeliointityön kautta — ei muutamien yksittäisten henkilöiden lahjakkuuden ja armoituksen avulla.

Siirry osaan "Rukousevankeliointi ja hengellisen ilmapiirin muuttuminen"