Miksi on oltava kestävä rukousvastuun kantamisessa?


Meidän on oltavia kestäviä rukouksessa, koska Raamattu kehottaa niin.

"Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa." (Kol. 4:2)

Luuk. 18:1-8. Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.
Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."
Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

Kun käymme rukoustaistelua, kun anomme sinnikkäästi kolmea leipää, emme suinkaan taistele tai sinnittele Jumalaa vastaan. Hän kuulee oman tahtonsa mukaisen rukouksemme sinä samana hetkenä, kun avaamme suumme ja sanomme "Isä" (Kun Daniel aloitti rukouksensa ja paastonsa, heti ensimmäisenä päivänä lähti enkelin mukana vastaus, mutta se viipyi matkalla kolme viikkoa.)

Kun pyydämme kestävästi Jumalan armoa ja vastausta,
se tarkoittaa sitä, että maan päällä ihmisen tahto
päättäväisesti vahvistaa Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa.
Maan päällä täytetään ihmisen osuus — anominen.
( — "Anokaa, niin teille annetaan.")

"Danielin anoessa ja rukoillessa korkeuksissa käytiin valtavaa enkeleiden välistä taistelua. Ihminen huusi armoa ja Jumalan tahdon tapahtumista - Jumala ei voinut olla järjestämättä vastausta."

"Paholainen voi yrittää viivyttää vastauksen tuloa, mutta hän ei voi estää sen tuloa, jos joku ymmärtää tämän ja jatkaa päättäväistä, vakaata rukousta."

Kun sinnikkäästi rukoilet Sanaan vedoten jonkun ihmisen tai asian puolesta, kysymys ei ole siitä, että sinun olisi vakuutettava Jumala siitä, että Hänen tulee olla olla armollinen. Jumalahan nimenomaan on olemukseltaan armollinen ja rakastava.

Kestävällä rukouksellasi tuot ilmi sitä,
että maan päällä ihmisellä
on usko Jumalan Sanaan ja palava halu ja tahto nähdä
Jumalan nimen tulevan kirkastetuksi ja kunnioitetuksi.

Sinun motiivisi on se, että asia on Jumalan kunnian tähden äärettömän tärkeä.
Ylläpidät rukouksellasi huutoa, tilausta,
kutsut Jumalan valtakuntaa pimeyden keskelle.


Kun siis rukoilet jonkun henkilön puolesta, mistä on kysymys?

Jeesuksen lunastustyön on tultava toimeenpannuksi tämän henkilön kohdalla.
Yksikään pisara Jeesuksen verta ei saa jäädä turhaan vuodatetuksi!

"Isä, Sinun suunnitelmasi täytyy saada toteutua tämän ihmisen kohdalla.
Isä, Sinun Pyhän Poikasi täytyy saada nähdä hedelmää
työstään ja kärsimyksistään ja tämän ihmisen vuoksi maksamastaan äärettömän kalliista hinnasta!"

Kun me näin rukoilemme Jumalan tahdon mukaisesti, vastaus tulee!

"Emme voi lakata toistamasta, koska se ei ole tyhjää toistamista, vaan tärkeän asian kiirehtimistä eteenpäin. Emme voi lakata, koska sydämemme ja sielumme on tässä rukouksessa. Meidän on työnnettävä anomuksiamme eteenpäin, sillä meidän on saatava vastaus tai kuolemme!... Jeesus itse asettaa rohkean hellittämättömyyden todellisen rukouksen tuntomerkiksi. Ei riitä, että rukoilemme, meidän on rukoiltava uudestaan ja uudestaan." (E. Bounds)

"Ei ole mitään epäkunnioittavaa siinä, että esitämme Jumalalle saman asian toistuvasti. Jumala ei ole käskenyt meitä olemaan vaiti, vaan puhumaan Hänelle."

"Jeesus toisti samaa rukousta Getsemanessa. Mitä voimakkaampi ja kiireellisempi on rukoustarpeesi ja -taistelusi, sen todennäköisempää on, että toistat samaa rukousta lukuisia kertoja."

"Meidän on toistettava samaa anomusta ei kaksi tai kolme kertaa, vaan niin usein kun näemme tämän tarpeen, sata kertaa, tuhat kertaa."(John Calvin)


Varaudu rukoilemaan vuosikausia, älä anna periksi!

On helpompi rukoilla silloin, kun meillä on otollinen tunnetila, mutta tunteemme eivät saa hallita rukouksiamme.
Luovuttaminen on tunnetila, jossa ei oteta huomioon Jumalan tahtoa.

Käytännössä suuri osa rukoustaistelusta tapahtuu tahdon ja ymmärryksen perustalla,
riippumatta siitä, miltä tuntuu.

Kun alat rukoilla jonkun ihmisen tai asian puolesta, varaudu heti alussa siihen, että se voi kestää vuosia. Voi mennä vuosia, ettei tapahdu mitään, tai tapahtuu ensin vain kehitystä huonompaan suuntaan.

Georg Muller: "Asian ydin on siinä, ettei pidä koskaan luovuttaa, lopettaa rukousta, ennen kuin vastaus tulee." "Ei riitä, että alamme rukoilla tai että rukoilemme oikein. Ei sekään riitä, että jatkamme rukousta jonkin aikaa. Meidän on jatkettava ja odotettava kärsivällisesti ja uskoen, kunnes saamme vastauksen."

Muller alkoi rukoilla viiden ei-uskovan ystävänsä puolesta. 5 vuoden kuluttua ensimmäinen tuli uskoon. 10 vuotta myöhemmin vielä kaksi tuli uskoon. Kerran Muller sanoi: "Olen rukoillut kahden miehen puolesta nimeltä mainiten 35 vuotta; maalla ja merellä, sairaana ja terveenä olen muistanut heitä nimeltä Jumalan edessä... Ja tulen jatkamaan päivittäistä esirukousta heidän puolestaan, kunnes he tulevat uskoon, tai kunnes kuolen."
Kun Muller oli rukoillut 35 vuotta, neljäs tuli uskoon. Kun Muller oli rukoillut lähes 52 vuotta, viideskin tuli uskoon, mutta se tapahtui juuri hänen kuolemansa jälkeen.

Joh. 15:7 Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.
Joh. 15:16 ... että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
1.Joh. 3:22 ---ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.

Elialla oli Karmelin vuorella käytännönläheinen ja realistinen ote rukouksesta: hän lähetti palvelijansa vähän väliä katsomaan, joko rukousvastaus oli tullut!

Kysymykseen "missä on Elian Jumala" voi vastata kysymällä, missä ovat Jumalan Eliat...
Elia oli samanlainen ihminen kuin me (Jaak. 5:17) — mutta valitettavasti harva meistä on samanlainen rukoilija kuin Elia
.


Kronos-aika ja kairos-aika

(Lähde: Dutch Sheets, Watchman Prayer)

Uudessa testamentissa käytetään kahta kreikan sanaa 'ajasta'. Kronos tarkoittaa ajan kulumista aikakautena, kairos esiintyy merkityksessä 'Jumalan aika, Jumalan toiminnan aika'

Venäjän ja Itä-Euroopan kommunistivallan aikana ei näyttänyt tapahtuvan mitään edistystä näiden valtoiden ja siellä olevien seurakuntien tilanteessa. Tämä oli kronos-aikaa, jonka kuluessa kuitenkin tapahtui paljon hengen maailmoissa. Tuhannet ja tuhannet rukoukset nousivat Jumalan eteen näiden alueiden vapauttamiseksi.
Sitten kun 40 vuoden jälkeen alkoi tapahtua, tapahtumat tuntuivat tulevan yhtenä vyörynä, ja tilanteet muuttuivat hetkessä. Oli tullut kairos-aika, ja rautaesirippu murtui.

Tämä ei tapahtunut kronos-ajasta huolimatta, vaan kronos-ajan ansiosta. Kairos-ajan tapahtumat tulivat sen vuoksi, mitä oli tapahtunut kronos-ajan aikana.

Kronos ja kairos kuuluvat yhteen. Ei ole kronosta ilman kairosta, eikä kairosta ilman kronosta.

Ole kestävä! Olet ehkä vain parin askelen päässä omasta kairos-ajastasi

Esimerkkejä Raamatusta:
Abraham ja Sara odottivat 24 vuotta, ennen kuin Jumalan lupaama jälkeläinen tuli.
(Joos. 1:11) Israel kulki 40 vuotta erämaassa, mutta kun oikea aika tuli, Jordan ylitettiin
( Apt. 13:2) Paavali odotti 12 vuotta dramaattisen uskoontulonsa jälkeen, luki ja opiskeli uskollisesti, kunnes hänen kohdalleen tuli kairos-aika: "Erottakaa minulle Saulus ja Barnabas...."


Isot asiat vaativat paljon rukousta.

Sukupolvien ajan jokin kansakunta on vahvistanut paholaisen tahtoa, ihmiset ovat kulkeneet omia itsekkäitä teitään.
Mutta sitten nousee rukoilijoita, jotka alkavat kutsua ja vahvistaa Jumalan tahtoa:
"Tulkoon Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa."
Kestää jonkin aikaa, ennen kuin vuosikymmenten aikaiset vakiintuneet asetelmat muuttuvat.

"Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset." (Ps. 126:1)
"Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon." (Gal. 6:9)

"Rukoukset eivät koskaan kuole" Rukousten malja täyttyy lopulta!

Siirry seuraavaan osaan
Kalvot Word-muodossa