Rukouksen lähtökohtia 5:
VALVO ITSEÄSI

Lähteet:
Wesley Duewel, Mighty Prevailing Prayer, Zondervan Publishing House, Michigan, 1990 USA,
Dutch Sheets, Watchman Prayer, Regal Books, 2000 USA



Sydämen puhtaus

"Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi." (Ps. 66:18)
Millaista onkaan rukoilla, jos Jumala kääntää meille selkänsä ja sulkee korvansa!
Jos haluamme olla tehokkaita rukoilijoita, tietoiset synnit on tunnustettava ja karsittava elämästä.
Siihen tarvitaan nöyrä rukous niin kuin publikaanilla: "Herra, ole minulle syntiselle armollinen" (Luuk. 18:12)

Arvostelu, katkeruus ja viha ovat syntilistan kärjessä viemässä rukouksiltamme voiman.

"Sydämen katkeruus kanssamatkaajia kohtaan voi mitätöidä tuntien polvirukoukset. Jos meillä on anteeksiantamaton henki, on lähes ajan tuhlausta rukoilla. Meidän on tehtävä kaikki mitä meistä riippuu rauhan ja sovun aikaansaamiseksi." (Eastman).

Kuuluisa rukoilija Hyde kertoi, että hän sortui hyvin harvoin julkiseen arvosteluun, mutta että rukouksessa asia oli toisin. Kerran hän oli rukouspaikallaan ja ajatteli kriittisesti erästä saarnaajaa. "Isä, sinä näet kuinka hän on kylmä..." hän aloitti, mutta jokin keskeytti hänet kesken rukouksen: "Joka koskee häntä, koskee minun silmäterääni", tuntui ääni sanovan. "Anna anteeksi, Isä, jos olen ollut veljieni syyttäjä", Hyde huudahti. Hän alkoi sen sijaan kiittää Jumalaa tämän saarnaajan hyvistä ominaisuuksista. Ei mennyt kauan, kun tähän seurakuntaan tuli herätys.

On erittäin tärkeää, että oppisimme rukoilemaan johtajiemme puolesta, sen sijaan että arvostelemme heitä. (Eastman)

"Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." (Matt. 26:41)
"Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta." (Matt. 6:13)


Oma itse

Elämässämme voi olla asioita, jotka eivät sinänsä ole syntiä, mutta jotka estävät Herraa käyttämästä meitä täysipainoisesti. Jumala haluaa olla kaikkien elämänalueidemme Herra.

Yksi historian kuuluisista rukoilijoista, Rees Howels, kirjoittaa:
"Asia, johon Jumalan oli puututtava, ei ollut synti, vaan oma itseni... Hän osoitti sormellaan jokaista osa-aluetta itsekeskeisessä elämässäni."

Haluaisimme tulla suuriksi rukoilijoiksi heti, mutta asiat eivät tapahdu niin nopeasti. Herralla on luonteessamme usein paljon korjaamista.


Sisäiset kahleet

"Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi - siellä on koko elämäsi lähde." (Snl 4:23)
Sydän tarkoittaa tunteita, tahtoa ja ymmärrystä.
Meitä kontrolloi se, minkä uskomme olevan totta, riippumatta siitä, onko se totta.

Raamattu puhuu mielen linnoituksista:


"Meidän sota-aseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimallisia Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle."(2 Kor 10:4)


Samalla tavalla kuin puun rungon vuosirenkaista voi nähdä koko puun historian, ihmisen mieleen jää jälki elämämme kokemuksista. Vaikka emme ole itse voineet vaikuttaa osaan siitä, mitä meille on tapahtunut, tällaisetkin tapahtumat voivat johtaa sisäisiin kahleisiin.

Ennen uskoontuloaan monet ovat päästäneet mieliinsä paljon raamatunvastaisia asioita. Toiset ovat kokeneet erilaisia traumoja ja saaneet sisäisiä haavoja kovista kokemuksista.
Ei tarvitse olla ollut kauan uskossa huomatakseen, etteivät kaikki tällaiset asiat pyyhkiydy pois muististamme, mielestämme ja tunteista uskoontulon myötä.

Voimme kuitenkin ajan kanssa repiä nämä linnoitukset maahan. Mielemme voi uudistua (Room. 12:2).
Juurtuneita, vakiintuneita ajatuskuvioita ei voi muuttaa yhdessä hetkessä pelkällä tahdonratkaisulla, mutta voimme tehdä päätöksen astua sisään muutoksen prosessiin.

"Totuus tekee teidät vapaiksi." (Joh. 8:32)

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:6-7)

 

Tasapaino rukouksen ja toiminnan välillä

Julkinen ja yksityinen elämä

"Useimmat meistä elävät elämästään liian suuren osan julkisesti, muiden seurassa. Lisäämme työn ja toiminnan osuutta, typistämme rukouksen ja hiljaisuuden osuutta."

Jeesuksen elämä on esimerkki täydellisestä tasapainosta.
Hän vietti tuntikausia ihmisjoukoissa, mutta hänellä oli runsaasti aikaa myös yksinäiseen rukoukseen.

Toiminta ja rukous

Jumala haluaa uskovan elämässä olevan tasapaino toiminnan ja rukouksen välillä.

Yleensä epätasapaino on siinä, että teemme työtä ja toimimme silloin, kun meidän pitäisi rukoilla.

Pidämme toimintaa välttämättömänä, ja aktiiviselle mielelle työnteko on paljon helpompaa kuin rukous." Jumalalle jäävät usein vain tähteet loppuunpalaneesta elämästämme.
Monen ajattelutapana on: "Rukous on tärkeää, mutta minä mieluummin toimin. Jonkunhan pitää tehdä työt!" Kuinka paljon enemmän voisimme saavuttaa, jos etsisimme enemmän Jumalaa.

Jumalan valtakunta ei tietenkään edisty pelkällä rukouksella. Esirukoilijan on löydettävä oma paikkansa myös käytännön toiminnassa.
Jumalalla ei ole maailmassa muita käsiä ja jalkoja kuin meidän. Meidän on parhaan ymmärryksemme ja taitomme mukaan edistettävä Jumalan asioita maan päällä.
Meidän on tarvittaessa ja Jumalan niin halutessa oltava valmiita toimimaan vastauksena omaan rukoukseemme.


Henkinen ja hengellinen tasapaino

Rukoilija on "normaali" ihminen.
Rukoilijat, jotka viettävät säännöllisesti aikaa Jumalan läsnäolossa ja Hänen valtaistuimensa idessä, eivät millään tavalla anna ymmärtää olevansa muita parempia tai hengellisempiä.

Todelliset rukoilijat eivät korosta rukouselämäänsä tai ylpeile rukousvastauksillaan.
He ovat suuria vain salassa Herran edessä.

Todellisissa rukoilijoissa ei ole outoja, epätavallisia tai fanaattisia piirteitä.
Heidän perhe-elämänsä, työntekonsa ja osallistumisensa seurakuntaan on tasapainoista ja normaalia. Mutta salaisessa rukouskammiossaan he osaavat taistella hengellisiä taisteluja.

Todellisen rukoilijan ympärillä on rauhan ja ilon ilmapiiri, Jumalan läsnäolon ilmapiiri.