Parannuksenteko ja herätys

Lähde: Dutch Sheets, Praying for America, Regal Books, Ventura, California 2001.


Seuraavassa on tiivistettyjä ajatuksia Dutch Sheetsin kirjasta “Praying For America”, jossa hän käsittelee kansakunnan heräämistä ja sen edellytyksiä, joista yksi on jumalakeskeinen parannuksenteko.


Virvoituksen ajat seurauksena parannuksenteosta

Yksi Raamatun keskeisistä herätystä koskevista jakeista on Apt. 3:19:
“Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista...”

Ilmaisussa "virvoituksen ajat" on alkukielessä käytetty sanaa "kairos" joka tarkoittaa "oikeaa, otollista, sopivaa aikaa". Tässä jakeessa ilmaistui periaate on siis: "Parannuksenteko ja kääntyminen luovat otollisen ajan Herran toiminnalle."

Sana "virvoitus" on kreikankielisessä alkutekstissä anapsuksis, jolla on seuraavat merkitykset:
"vetää jälleen henkeä"
"virvoittaa raikkaalla ilmalla"
"saada uutta voimaa"
"tulla ennalleenasetetuksi"

Pietari siis sanoo, että jos me vastaamme Herran kutsuun tekemällä parannuksen ja kääntymällä, se luo otollisen ajan, jolloin Hän voi jälleen antaa meidän yllemme virvoittavan henkäyksensä, uudistaa meidät, antaa meille uuden voiman, herättää meidät jälleen vetämään henkeä.

Jumala antoi henkäyksellään elämän Adamille. (1 Moos. 2:7)
Hesekiel 37:1-14 kuvaa, kuinka kuolleet luut heräsivät eloon Herran henkäyksestä: "Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi..."

Historian aikana on monesti nähty, kuinka hengellisesti kuolleet ovat vironneet eloon Herran henkäyksestä:

1300-luvulla John Wycliffen kautta,
1400-luvulla Lollardien liikkeen kautta,
1500-luvulla Lutherin ja Calvinin kautta,
1600-luvulla puritaanien herätyksen kautta,
1700-luvulla molempien Wesleyen, George Whitefieldin ja muiden kautta,
1800-luvulla Yhdysvaltojen, Skotlannin, Walesin ja Englannin herätysten kautta,
1900-luvulla maailmanlaajuisen helluntailiikkeen kautta.

Me voimme 2000-luvulla luoda Herran Hengen toiminnalle otollisen ajan.


Mitä parannuksenteko on?

Johtuuko se, että me niin usein joudumme “tekemään parannusta” samoista asioista uudelleen ja uudelleen, siitä, ettemme ymmärrä, mitä parannuksenteko on?

Vasta, kun Kristuksen seurakunta täysin ymmärtää parannuksen prosessin ja elää sen mukaan, herätys voi virrata vapaana ja puhtaana. Ilman sitä vedet ovat väistämättä mutaisia, lihan saastuttamia.

On olennaisen tärkeää, että omassa elämässämme teemme parannuksen, jotta todellinen herätys voisi virrata kauttamme ja vaikuttaa viime kädessä koko kansakuntaan.


Parannuksenteko ei ole vain sitä, että käännytään pois synnistä ja lähdetään toiseen suuntaan. Se ei myöskään ole vain sitä, että kadumme syntiämme ja olemme pahoillamme.

Nämä asiat liittyvät parannuksentekoon, mutta jos käsityksemme parannuksesta rajoittuu synnin poispanemiseen ja katumiseen, emme näe parannukseen kuuluvaa muuttavaa voimaa.

Ja koska emme ymmärrä parannusta, liian monet uskovat uudelleen ja uudelleen ohittavat varsinaisen ongelmiensa ja lankeemustensa syyn ja yrittävät päästä suoraan seuraukseen. (Synnistä vapaa elämä tulee seurauksena, kun perusasenne muuttuu oikeaksi.)
Siksi me teemme parannusta samoista asioista uudestaan ja uudestaan. Ja siksi niin pienestä osasta uskoontulleita tulee todellisia, kokosydämisiä Jeesuksen seuraajia.

Parannus on täydellinen mielenmuutos — ei vain mielentila tai mielen tuskaa — jonka saa aikaan Jumalan sanan ilmoitus Hengen herättämälle mielelle.
Parannus ei ole pelkästään päätös, jonka teemme syyllisyydentuntomme perusteella.


Ihmiskeskeinen parannuksenteko

Ihmiskeskeisessä katumuksessa ja parannuksessa keskitymme itseemme ja synnin seurausten välttämiseen: “Minä haluan välttää tuskan, häpeän tai muut pahat seuraukset, jotka minä joutuisin kokemaan minun tekojeni vuoksi. Jos minä en muutu, seurauksena saattaisi olla minun perheeni menetys, minun työni epäonnistuminen, minun joutumiseni häpeään, minun mahdollinen joutumiseni helvettiin.”

Ihmiskeskeisen parannuksen pohjalla on usein pelkkä itsekeskeinen pelko omien tekojen ajallisista ja ikuisista seurauksista.

Ihmiskeskeisessä parannuksenteossa mennään helposti vikaan kolmessa suhteessa:

1. Olemme ymmärtäneet sen “kääntymiseksi ja toiseen suuntaan lähtemiseksi” ja tällä tavalla yrittäneet hypätä suoraan hedelmiin ja seurauksiin

2. Olemme ymmärtäneet sen katumukseksi syntien tähden, mikä vielä ei ole parannuksen koko kuva ja usein keskittyy omaan itseen.

3. Olemme tarjonneet Jeesusta ihmisille sen suurenmoisen siunauksen ja hyödyn vuoksi, mitä Häneltä voi saada ilmaiseksi. Jeesus ei kuitenkaan pyydä, että me antaisimme hänelle tilaisuuden yrittää korjata elämäämme, vaan hän kutsuu meidät ottamaan ristimme ja seuraamaan häntä.


Jumalakeskeinen parannuksenteko

Todellinen parannus on jumalakeskeinen.

Todellisessa parannuksessa elämämme keskipiste siirtyy itsestämme Jumalaan.
Asenteidemme pohjaksi tulee Jumalan näkökulma. Hän alkaa kasvaa, me vähenemme.

Keskipisteenä ei enää ole ihmisen hyöty. Katumuksen ja parannuksenteon ydin on siinä, että me olemme tehneet syntiä pyhää Jumalaa itseään vastaan ja loukanneet Häntä. (Ps. 51:6)

Daavid löysi todellisen parannuksen, kun hän näki tilansa Jumalan näkökulmasta ja tunnusti syntinsä. Pelkkä murtunut mieli (51:19) ei itsessään olisi riittänyt.

Ihmiskeskeinen “mitä minä voin saada tästä” -evankeliumi ei koskaan johda omaa itseä ristille.

Monet eivät edes ajattele, mitä käytännössä voisi tarkoittaa päivittäinen ristin kantaminen.
Itsekeskeisen evankeliumin perusasenteena on “Jeesus maksoi kaiken, että minä voisin olla onnellinen”.

Opetuslapseus, sitoutuminen, itsensä likoon laittaminen, epäitsekäs elämä ja uhraaminen eivät siihen mahdu.

Jumala ei siunaa ihmisen itseä, Hän haluaa sen kuolevan.
“Jos joku haluaa seurata minua, kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Luuk. 9:23).


“Menkää takaisin penkeillenne, ette ole vielä valmiit”

Charles Finneylla oli tapana julistaa evankeliumia neljänä, viitenä iltana, ennen kuin hän esitti alttarikustun. Hän halusi antaa aikaa todellisen parannusteon kypsymiselle.

Finneyn kokouksissa tapahtui sellaista, että isot miehet saattoivat juosta itkien alttarille kesken saarnan, mutta Finney sanoi heille: “Menkää takaisin penkeillenne, ette ole vielä valmiit!”

Finneyn kokouksissa uskoontulleista lähes kaikki pääsivätkin uskossa ja Jeesuksen seuraamisessa todelliseen kasvuun.

 

Parannuksen ja herätyksen prosessi

Herätys on prosessi, joka alkaa parannuksenteon prosessista.
On hyvä tiedostaa, etteivät asiat tapahdu yhdessä hetkessä.

Herätys alkaa ensin seurakunnasta, josta se sitten leviää maailmaan.

Elämän vesi on vuodatettava meihin itseemme, ennen kuin se voi virrata meidän kauttamme.

Herran on herätettävä meidät eloon, ennen kuin Hän voi elää meidän kauttamme.

Herran on osoitettava meille ensin meidän heikkoutemme, että Hänen voimansa voi tulla täydelliseksi meidän heikkoutemme kautta.

Herra uskoo armoitustaan ja lahjojaan niille, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin Hän.

Kun pääsemme tähän, tuloksena seuraa elämä tälle maailmalle, ja “virvoituksen ajat tulevat Herran kasvoista”.