Strategian tärkeys rukouksessa, ajattelussa ja toiminnassa


Oman tehtävän ymmärtäminen ja sen puolesta rukoileminen


Jokaisen uskovan, varsinkin Jumalan valtakunnan työntekijän ja vastuunkantajan, on ensiarvoisen tärkeää pystyä vastaamaan näihin kysymyksiin:

1. Mitä rukoilet?
2. Mitkä ovat oman vastuualueesi keskeiset rukousaiheet?

Jos emme itsekään tarkalleen osaa suoralta kädeltä sanoa, mitä rukoilemme, se voi olla merkki kahdesta asiasta:

1. rukoustapamme ei ole jäsennelty, tai
2. meillä ei ole jäsenneltynä selkeää näkyä ja kokonaiskuvaa asioista, omasta kutsumuksestamme, tehtävistämme ja niiden tärkeysjärjestyksestä, mikä heijastuu myös rukouselämäämme.

Rukousstrategian puuttuminen ei suinkaan ole merkki siitä, että kyseinen henkilö olisi rukoilematon tai rukoilisi vain vähän. Strategisessa rukouksessa kysymys on enemmän rukoustavasta ja rukouksen kohdentamisesta kuin rukouksen määrästä tai laadusta.

Usein ruohonjuuritason ongelmat vievät valtaosan huomiostamme ja voimavaroistamme, ja pitemmän ajan toimintastrategian ajatteleminen, valmistaminen ja sen puolesta rukoileminen jää monien työtaakkojen keskellä vähemmälle.

On tärkeää, että taistelemme rukouksissa yksittäisten henkilöiden tai yksittäisten ongelmien puolesta. Mutta jos rukouksemme ja huolemme rajoittuvat pelkästään yksityiskohtien tasolle emmekä näe koko strategiaa ja sitä, minne olemme menossa, vihollinen — jolla jos kellä on strategia — saa kehitellä omia linjojaan ja tuhoisia suunnitelmiaan kokonaista sukupolvea ja ihmisryhmää vastaan samalla kun meidän kätemme ovat täynnä erilaisia yksittäisiä asioita niin luonnollisessa kuin hengellisessä mielessä.

Esim. lähetystyössä strategisia rukousaiheita eivät yleensä ole yksittäisiä ihmisiä koskevat asiat. Strategisia ovat ne asiat, jotka vaikuttavat kokonaistilanteisiin, joissa näitä ihmisiä, ihmisryhmiä ja kansakuntia voidaan auttaa ja voittaa Jumalan valtakuntaan.

Hyviä esimerkkejä strategisesta rukouksesta Jumalan valtakunnan työn puolesta löytyy kirjasta Operation World, joka on täynnä rukousaiheita kaikkien maailman maiden ja niiden erityistarpeiden puolesta.


Erityisesti Jumalan valtakunnan työntekijällä ja vastuunkantajalla tulisi aina olla valmius vastata kysymykseen, mitkä ovat hänen vastuualueensa strategiset rukousaiheet. — Näiden asioiden tunnistamisen tulisi itse asiassa olla lähtökohta kaikessa työssämme ja toiminnassamme, jotta voisimme toimia ja edetä rukoillen.

Nämä strategiset rukousaiheet olisi hyvä pitää kirjoitettuna muistiin vaikkapa lapulle, joka seuraa aina mukana Raamatun välissä. Näin työntekijällä itsellään on selkeä, perusteellisesti mietitty ja jäsennelty kokonaiskuva asioista ja niihin liittyvistä syistä ja seurauksista.

Tällaisen listan avulla hänen on helppo myös pyytää toisilta esirukousta itsensä ja työnsä puolesta.

Sen sijaan, että vain pyydät toista muistamaan itseäsi rukouksessa, anna hänelle lappu, johon on kirjoitettuna 3-5 strategista rukousaihetta puolestasi. Näin saat osaksesi keskitettyä esirukousta kaikkein olennaisimpien ja kriittisimpien asioiden puolesta.



Miten määritellä oma strategia?

Edellämainittu strategisten rukousaiheiden lista ei ole pelkkä rukousaiheluettelo, vaan se heijastaa työntekijän toimintastrategiaa: hänen näkyään ja tehtävänkuvaansa.

Seuraavat peruskysymykset, joita voi soveltaa niin yksilöuskovan, seurakunnan kuin järjestönkin toimintaan, auttavat strategian määrittelyssä ja sen puolesta rukoilemisessa


1. Mikä on toiminta-ajatuksemme / mikä on tehtäväkuvani ( = “Keitä me olemme ja miksi olemme olemassa”)

Yleinen toiminta-ajatus:

Määrittele ensin yleisluontoisesti muutamalla sanalla, mikä on toiminta-alueesi ja se tarve, minkä hyväksi toimit.

Esimerkkejä yleisestä toiminta-ajatuksesta:

Yksilöuskovan tehtävä perustuu hänen lahjaansa Jumalalta: opettaja, käytännön tehtävät ym. (ks. mm. Room. 12:3-8, Ef. 4:11-12). “Opetan Jumalan seurakuntaa”, “Olen esirukoilija”, “ "Teen työtä nuorten parissa.” “Palvelen seurakunnan musiikkityössä”.

Seurakunnan yleisenä toiminta-ajatuksena voi olla esim.: “Johtaa paikkakunnan ihmisiä Jumalan tuntemukseen ja auttaa seurakuntalaisia rakentumaan uskossa ja palvelemaan Jumalaa.”

Seurakuntien yleinen toiminta-ajatus pohjautuu Raamatun perusajatuksille. Yleinen toiminta-ajatus eri kristillisillä seurakunnilla ja suunnilla onkin periaatteessa varsin samantapainen.

Organisaation yleisenä toiminta-ajatuksena voi olla esim. “Lasten ja nuorten avustustyö: Saada aikaan pysyvä muutos hädänalaisten lasten ja nuorten elämässä ja pelastaa heitä niin fyysisesti kuin hengellisesti.”

Yksityiskohtainen toiminta-ajatus ja näky

Määrittele yksityiskohtaisemmin, mitkä ovat toiminta-alueesi tarkat tarpeet, mikä on ratkaisu näihin tarpeisiin, mikä on oma tehtäväsi ja missä suhteessa olet ainutlaatuinen tai erilainen kuin muut. Määrittele, mikä on näkysi.

Yksilöiden, organisaatioiden, seurakuntien ja muiden kristillisten toimijoiden on työnäkynsä määrittelemiseksi tärkeä ymmärtää, mikä on heidän erikoisalueensa ja millä tavalla he täyttävät oman erityisen, ehkä ainutlaatuisen paikkansa Jumalan suunnitelmassa.

Näky on sisäinen varmuus ja voimakkaasti motivoiva käsitys tarpeesta, sen ratkaisusta ja siihen liittyvästä omasta tehtävänkuvasta.
Jumalalta tulevaan näkyyn sisältyy voimakas kutsu ja valtuutus, joka saa meidät liikkeelle ja voittamaan vaikeuksia.

Näky ei ole itsestäänselvä asia, eikä se myöskään ole muuttumaton asia.
Näky on asia, jonka saamista ja tuoreena ja ajankohtaisena pysymistä ja tarkentumista tulee rukoilla jatkuvasti.

Rukoilijan ja Jumalan valtakunnan työntekijän listalla pitäisi olla aina ensimmäisenä rukous Jumalalta tulevan ajankohtaisen, tarkan näyn saamiseksi.

“Kaikessa esirukouksessa ja erityisestä rukoussodassa on aina oltava mukana kaksi elementtiä: inhimillinen tarve ja Jumalan suunnitelma.” (Wesley Duewel).


Esimerkkejä yksityiskohtaisesta toiminta-ajatuksesta:

Lasten avustusjärjestön toiminnassa erityinen piirre voi olla esim. pelkästään kansallisten työntekijöiden käyttäminen ja omavaraisuuden luominen.

Seurakunnan yksityiskohtaisessa toiminta-ajatuksessa heijastuu yleensä se, mistä uskonsuunnasta on kysymys ja mitkä ovat tämän seurakunnan erityisalueet. Seurakunta saattaa olla “erikoistunut” voimakkaaseen evankeliointiin, ulospäinsuuntautuviin kampanjoihin ja aineelliseen apuun paikkakuntalaisten saavuttamiseksi; nuorisotyöhön, lähetystyön tukemiseen tms.

Erään australiaisen seurakunnan pääsalin seinällä on iso teksti, johon on paikkakunnan nimen alkukirjaimien mukaan lueteltu allekkain ne 7 asiaa, jotka ovat keskeisiä tässä seurakunnassa, sen toiminnassa ja kulttuurissa. Näin seurakuntaan tulija näkee hetki, millaiseen paikkaan on saapunut.


RUKOUS TYÖNÄYN SAAMISEKSI:


2. Missä suhteessa olen / olemme erilaisia verrattuna tilanteeseen 3-5 vuotta sitten


Määrittele, mitkä ovat tärkeimmät ohjelmamme ja toimintamuotomme / tärkeimmät palvelutehtäväsi tällä hetkellä?
Onko tapahtunut edistymistä tai taantumista? Mitkä ovat syyt siihen?


3. Mitkä ovat kehitysnäkymäni?

Määrittele itsellesi seuraavat asiat:


4. Mitkä ovat suurimmat ulkoiset vaikeudet?

Määrittele itsellesi, mitkä itsestäsi riippumattomat asiat uhkaavat tai estävät toimintaasi. Esimerkkejä ulkoisista vaikeuksista ovat vaikea hengellinen ilmapiiri, hengellistä työtä vaikeuttava lainsäädäntö, resurssien puute, vihollisen vastustus jne.

 

 

5. Mitkä ovat suurimmat sisäiset / omaan itseen liittyvät vaikeudet?

Määrittele, mitkä itsestäsi tai seurakunnan/organisaation sisäisistä asioista johtuvat ongelmat hankaloittavat toimintaa. Esimerkkejä sisäisistä vaikeuksista ovat näyn puute, rukouksen puute, tehottomat työtavat, epäpätevyys, työntekijöiden keskinäiset ongelmat, väärä mielenlaatu ym.


Moni hyvä hanke ja aloite on lopahtanut strategian puuttumiseen

 

Myös seurakunnan rukouselämän elvyttäminen on hanke, joka edellyttää strategiaa, suunnitelmaa asteittaisesta etenemisestä. Rukouselämä ei virkisty pelkästään sillä, että vaikkapa päätetään aloittaa seurakunnan kokoukset puoli tuntia aikaisemmin rukousta varten.

Rukoustilaisuuksien lisääminen tai rukousajan pitkittäminen ei ole keino rukousherätyksen synnyttämiseksi, vaan rukousajan piteneminen tulee luonnollisena seurauksena rukousherätyksen syntymisestä.

On ensin tutkittava, mikä on syy rukouksen vähyyteen.

Monessa tapauksessa syynä on se, etteivät seurakuntalaiset ole saaneet opetusta siitä, miksi, mitä ja miten pitäisi rukoilla eivätkä näe asiaan sisältyviä tarpeita, haasteita, mahdollisuuksia, omaa rooliaan ja rukouksen käytännön toteuttamistapoja.

“Yksilöuskovia ja seurakuntia, jotka ymmärtävät, miksi, mitä ja miten rukoillaan, ei tarvitse kehottaa tai kutsua rukoilemaan.
He eivät voi olla rukoilematta.
Sen sijaan, että kehotat seurakuntalaisiasi rukoilemaan enemmän, opeta heidät rukoilemaan.”

Kun seurakuntalaisille aletaan systemaattisesti opettaa näitä asioita ja samalla rukoillaan, että Jumala antaa heille näyn rukouksesta ja opetuksen soveltamisesta käytäntöön, luodaan edellytykset rukouselämän elpymiselle.


Rukousherätystä tavoitteleva strategia voi olla esim. tällainen:

1. Seurakunnalle annetaan systemaattista opetusta rukouksesta.

2. Seurakunnassa rukoillaan sitoutuneesti sen puolesta, että Jumalan Henki synnyttäisi rukousta.

3. Seurakunnan rukoustilaisuuksia kehitetään niin, että niihin luodaan käytännön mahdollisuudet tehokkaalle, seurakuntalaisten saaman opetuksen mukaiselle rukoukselle.