Rukousliikkeet paikkakuntien ja kansakuntien puolesta


Lähteet:
George Otis Jr, Informed Intercession, Renew Books, USA 1999 .
Tom White, Breaking Strongholds. How Spiritual Warfare Sets Captives Free. Servant Publications, USA 1993
Peter Wagner, Churches that Pray (venäl. käännös "Cerkvy, kotorye moljatsja") Sankt Peterburg 1999


Paikkakunnan rukousliike alkaa usein pienestä joukosta

Paikkakunnan rukousliike perustuu alueen uudestisyntyneiden hengellisten johtajien ja uskovien yhteiseen huoleen oman kaupunkinsa tilasta ja heidän tietoiseen, systemaattiseen rukoukseensa herätyksen puolesta.

Paikkakunnan rukousherätys voi alkaa muutamasta uskovasta, jotka tuntevat kehotusta strategiseen esirukoukseen paikkakuntansa puolesta ja rukoilevat Jumalan valtakunnan tuloa kaupunkiinsa. (Tom White)

Herätyksiä edeltäneet rukousaloitteet ovat usein olleet pieniä kokoontumisia, joissa muutama esirukoilija etsii rukousyhteyttä ja pyhitystä.

“Saarnaajien hautausmaaksi” kutsutun Kalifornian Hemetin herätys, jonka tuloksena seurakunnat ovat kaksinkertaistuneet ja kristillinen vaikutus kaupungin eri toiminnoissa huomattavasti lisääntynyt, alkoi 12 rukoilijasta.
Kenian Kiambussa, jossa seurakunnat ovat parhaimmillaan kasvaneet 90:stä 5000:een ja kaupungin kärjistynyt väkivalta laskenut maan alhaisimmaksi, herätys lähti liikkeelle yhden avioparin rukouksesta.
(George Otis Jr.)

Hengellisiä läpimurtoja ei synny ilman voimakasta halua luoda paikkakunnalle ilmapiiri, jossa Pyhä Henki viihtyy.

Yhteisellä rukouksella uskovat ilmaisevat Jumalan edessä valmistautuvansa yhteistyöhön Hänen kanssaan.

Ratkaisevaa on sydänten asenne, ei niinkään rukoilijoiden määrä. Jumalan voima voi ilmestyä siellä, missä kaksi tai kolme on koolla yhteisessä rukouksessa.

Rukoilijoiden on vuodatettava sielunsa ja sydämensä tähän rukoukseen.
Monet rukoilijat ovatkin valmiita suureen vaivannäköön ja uhrauksiin esirukouksessa, että Jumala ilmestyisi heidän paikkakunnallaan. He tyytyvät rooliinsa herätyksen taustatukijoina eivätkä pyri esille. (Otis)

Tällainen tuntemus ja halu rukoilla voi alkaa seurakuntalaisten keskuudessa, mutta parasta on, kun se alkaa seurakuntien johtajista, sillä juuri pastorien ja hengellisten järjestöjen johtajien syttyminen tällaiselle rukoukselle on ratkaisevan tärkeää. (Tom White)



Rukouksen laajeneminen paikkakunnan uudestisyntyneiden uskovien rukousyhteydeksi


Kun rukousherätys laajenee, sille on ominaista paikkakunnan uskovien yhteinen parannuksenteko ja yhteinen rukous
.

George Otis Jr. on tutkinut eri puolilla maailmaa herätyksiä, jotka ovat selvästi muuttaneet kokonaisia paikkakuntia ja niiden hengellistä ilmapiiriä ja yhteiskunnallista elämää.
Hän on löytänyt kaksi taustatekijää, jotka ovat olleet mukana jokaisessa herätyksessä:

1. uskonhenkinen ja vaikeuksia pelkäämätön, hellittämätön johtaja
2. palava yhteinen rukous paikkakunnalla

Peter Wagner toteaa, että syynä siihen, miksi monet paikkakuntansa puolesta rukoilleet seurakunnat ovat joutuneet pettymään tuloksettomilta tuntuneisiin rukouksiinsa saattaa olla yhteyden puuttuminen paikkakunnan uskovien väliltä.

Yhteys, joka on tehokkaan hengellisen sodankäynnin edellytys, alkaa pastoreiden ja hengellisten johtajien tasolta. He ovat kaupungin “hengellisten porttien” vartijoita ja auktoriteetin haltijoita.
Jos yhteyttä ei ole, vihollinen pääsee rauhassa toimimaan paikkakunnalla omien “väkevien miestensä” kautta.

Otis toteaa, että yhteyspyrkimykset voivat muuttua myös itsetarkoitukseksi. Tämä, samoin kuin heikko johto, ovat yleisimmät syyt sille ikävälle tosiasialle, että vain harvat paikkakuntien rukousherätysaloitteet kestävät tarpeeksi kauan täyttääkseen tehtävänsä maaperän pehmittämiseksi herätykselle. Useimmat aloitteet ja yritykset pikku hiljaa raukeavat.

Pastorit ja johtajat kyllä kokoontuvat yhteen, mutta heidän tapaamisissaan ei ole todellista intoa ja motivaatiota. Tämä johtuu siitä, että tapaamisissa korostetaan enemmän itse kokoontumista kuin yhteistä huolta ja tavoitetta.

Kun yritetään saada tilaisuuksille mahdollisimman laajapohjainen osanotto, syntyy erilaisten pyrkimysten ja henkilökohtaisten näkemysten kirjavoittama ilmapiiri.
Lopulta käy niin, että todellinen yhteys korvautuu keskinäisellä ystävällisyydellä. Kun ei ole pystytty luomaan yhteistä sisäistä näkyä, tyydytään yhteiseen kokoontumiseen ulkonaisesti samalle paikalle. (Otis)

Tom White mainitsee yhteisen rukouksen edellytyksenä, että yhteen kokoontuvilla paikkakunnan hengellisillä johtajilla tulisi olla yhtäläinen kokemustausta Jeesuksen herruudesta seurakunnassa ja Hengen läsnäolosta seurakunnan säännöllisessä rukouksessa. Tällöin Pyhä Henki voi johtaa heitä yhdessä rukoilemaan Jumalan valtakunnan ja tahdon tuloa heidän kaupunkiinsa.

George Otis toteaa, että paikkakunnan uskovien rukousyhteys ei edellytä kaikenkattavaa yhteyttä tai yksimielisyyttä.

Vaikka uskovien ja seurakuntien välinen sovinto on tärkeä liikkeellepaneva tekijä evankeliumin läpimurrolle, herätysten historia osoittaa, ettei kaikenkattava yhteys ole välttämätöntä.
Se tosiasia, että eri suuntiin kuuluvat uskovat, joilla on erilainen hengellinen tausta, voivat kokoontua yhteiseen esirukoukseen herätyksen ja evankeliumin läpimurron puolesta, osoittaa, ettei yhteinen rukous ole välttämättä sama asia kuin ykseys.

Paikkakunnalla ei välttämättä saavuteta sellaista yksimielisyyttä, mikä saisi kaikki tulemaan mukaan yhteiseen rukoukseen. Määrällisesti riittävä rukouspohja voidaan kuitenkin saavuttaa, vaikka jotkut paikkakunnan hengellisistä vaikuttajista eivät osallistuisikaan.

Näinhän oli Charles Finneyn päivinäkin, jolloin tuo suuri evankelista aloitti toimintaansa Uudessa Englannissa ja osa papistosta vastusti hänen toimiaan. Näistä näkemyseroista huolimatta saatiin tarpeeksi esirukoustukea käynnistämään tämä Amerikan historian dramaattisin paikkakuntien hengellinen herääminen ja muuttuminen.

Herätyksen puolesta rukoilemisessa kestävyys on yhtä tärkeää kuin palavuus ja into. Herätysten historia osoittaa, että hengellisten läpimurtojen näyttävä “ilotulitus” on usein tulosta pitkistä kuukausista ja vuosista, joiden aikana on esirukouksessa “raavittu tulitikkuja”.
Haasteena on pitää sytytyslanka palamassa varsinaiseen syttymiseen ja läpimurtoon asti. (Otis)


Käytännössä rukousliike toimii yleensä siten, että

— seurakuntien johtajat kokoontuvat säännöllisesti yhteisiin rukoustilaisuuksiin
— seurakuntalaiset rukoilevat yksityisesti henkilökohtaisessa rukouksessa ja paastossa, omissa seurakunnissaan ja seurakuntien mahdollisissa yhteisissä rukoustilaisuuksissa.

 

Kansalliset ja kansainväliset rukousliikkeet


Laajat rukousliikkeet eivät ole mikään uusi asia.
Yksi historian kuuluisista aloitteista uskovien maailmanlaajuiseen yhteiseen rukoukseen oli Jonathan Edwardsin v. 1784 julkaistu kirja, jonka pitkä otsikko kuvasi sen tarkoitusta: “Nöyrä yritys edistää Jumalan kansan yhteyttä ja liittymistä yhteiseen rukoukseen kaikkialla maailmassa herätyksen ja Jumalan valtakunnan leviämiseksi maan päällä Raamatun lupausten ja lopun ajan profetioiden mukaisesti.”

Edwardsin aloitteen pohjalta baptistiseurakuntien sananjulistajien kokouksessa Nottinghamissa 1784 sovittiin, että kaikissa yhdyskunnan seurakunnissa rukoillaan herätyksen puolesta joka kuukauden ensimmäisenä maanantai-iltana.

Edwardsin kirjan englanninkielinen teksti löytyy tästä. Otteita kirjasta löytyy tästä.


Seuraavassa joitakin esimerkkejä erityyppisistä rukousliikkeistä:

George Otis Jr.:n mukaan merkittäviä herätyksiä edeltäville paikkakunnanlaajuisille yhteisille rukouksille on ollut tyypillistä keskittyminen konkreettisiin aiheisiin.
Ulkoiselta muodoltaan yhteiset rukoukset voivat vaihdella suuresti eri puolilla maailmaa.

Rukousliikkeille ja rukousherätyksille, jotka tällä hetkellä toimivat ympäri maailmaa eri seurakunnissa, on Cindy Jacobsin mukaan seuraavia yhteisiä piirteitä:

1980-luvulla Amerikassa alkoi David Bryantin johdolla rukouskokoontumisia järjestävä Concerts of Prayer International -liike uskovien aktivoimiseksi yhteiseen rukoukseen kaupunkinsa puolesta.Tarkoituksena on yhdistää ne, jotka rukoilevat oman seurakuntansa herätyksen puolesta ja ne, jotka rukoilevat ei-uskovan maailman puolesta.

Pastoreiden kokoukset, Joe Aldrichin aloittama Pastor's Prayer Summit -liike, on levinnyt ympäri maailmaa.

Nämä seurakuntien pastorien ja saarnaajien kokoontumiset ovat neljän päivän rukoustapahtuma, johon tulee paikkakunnan eri kristillisiä johtajia "ainoana tarkoituksenaan etsiä Jumalaa, Hänen valtakuntaansa ja vanhurskauttaan. Tavoitteena on, että Jumala tekee heissä työtä ja johtaa heitä nöyrtymiseen, parantumiseen ja keskinäiseen yhteyteen."
Lisätietoa tästä. Pastors Prayer Summit -käsikirja löytyy tästä.

Etelän baptistien "United Prayer movement AD 2000" -liikkeen tarkoituksena on auttaa materiaalein ja muilla tavoin eri kaupunkien seurakunnissa rukousryhmien syntymistä ja saada aikaan näiden ryhmien ympärivuorokautisia rukousvartioita.
Jokainen ryhmä ottaa vastuulleen yhden tunnin viikossa.

Tarvitaan siis 168 ryhmää, ja näin kaupungin puolesta on jatkuva esirukous. Käytäntö on yksinkertainen: kun yksi ryhmä lopettaa rukousvartionsa, se soittaa seuraavalle varmistaakseen, ettei ketju katkea.

National Association of Local Prayer Leaders -järjestö pyrkii mobilisoimaan seurakuntia rukoukseen, joka muuttaa kansakunnan hengellisen ilmaston. Järjestö rakentaa seurakuntien rukousjohtajien verkostoa tavoitteenaan 30 000 linkkiä.

Lisää kansainvälisten rukousjärjestöjen ohjelmia ja linkkejä löytyy tästä.