Miten rukoillaan yhdessä?

Rukouskumppanit


Lähteet:
Tom White, Breaking Strongholds. How Spiritual Warfare Sets Captives Free. 1993 USA.

Tom Whiten kirjan yhteistä rukousta käsittelevät luvut löytyvät myös netistä.

Rukouskumppanuutta käsittelee erityisesti David Mainsin kirja "Two Are Better Than One: A Guide to Prayer Partnerships That Work"
Aihetta käsittelee myös John Maxwellin kirja "Partners in Prayer"


Yhteinen rukous on usein välttämätöntä rukousvastauksen saamiseksi.

Yhteisellä rukouksella on nousevia voimakkuus- ja laajuustasoja riippuen rukoilijoiden määrästä ja rukouksen laadusta.

Ensimmäinen taso on rukouskumppanuus, rukoileminen yhdessä toisen henkilön kanssa.
Rukouskumppanuutta laajempi yhteisen rukouksen muoto on rukousryhmä.
Seuraava taso on rukousliike, joka voi olla paikkakunnallinen, kansallinen tai kansainvälinen.


Rukouskumppanuuden periaatteita

Rukoileminen yhdessä toisen henkilön kanssa lisää sitoutumista rukoukseen ja sen säännöllisyyttä.

Yhdessä rukoileminen myös kasvattaa uskoa, koska rukoilijat ymmärtävät toimivansa tavalla, jolle Jeesus on luvannut siunauksen ja tuloksen ("jos kaksi keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaassa" Matt 18:18-20)

Yhdessä rukoileminen edellyttää samaa "hengellistä aallonpituutta", toisen ymmärtämistä, henkien harmoniaa. Se edellyttää yhteistä motivaatiota ja näkyä.

Yksi seurakuntien suurimpia käyttämättömiä voimavaroja on avioparien rukouskumppanuus ja heidän yhteiseen sopimukseensa perustuvat rukoukset. (Tom White)

Quinn Sherrer kertoo kirjassaan "Miten voit rukoilla lastesi puolesta" (How To Pray For Your Children), että hänen paras rukouskumppaninsa on ollut hänen aviomiehensä, jonka kanssa he ovat vuosien varrella rukoilleet lastensa puolesta. Kumpikin rukoilee ensin nimeltä mainiten lapsen puolesta käyttäen jotakin raamatunpaikkaa, minkä jälkeen he sanovat yhdessä “Amen, Herra, rukoilemme tätä keskenämme sopien.

Sherrer kertoo, että naiset, joiden aviomiehet eivät olet tottuneita systemaattiseen rukoukseen tai sopimusrukoukseen, kysyvät häneltä usein: "Miten saan mieheni rukoilemaan kanssani?"
Hän ehdottaa aviopuolison rohkaisua yhteiseen rukoukseen esim. lasten puolesta kysymällä:
— Sopiiko sinulle, että rukoilemme niin, että minä ensin rukoilen ääneen lastemme puolesta, ja sitten sinä sanot “amen”?
Jos miehesi ei ole tottunut rukoilemaan ääneen, voit antaa hänen rukoiltavakseen Raamatun jakeiden perustalle kirjoitettuja rukouksia, joihin itse sanot "amen" ilmaistaksesi, että rukoilette asian puolesta yhdessä sopien.


Sananjulistajien ja hengellisten johtajien rukoustukijat

Jokaisella sananjulistajalla ja hengellisellä johtajalla tulisi olla tukenaan rukouskumppaneita.

Missä tahansa taistelussa, joka on taistelemisen arvoinen, tarvitaan enemmän voimavaroja kuin mitä johtajalla itsellään on. (John Maxwell)

Raamatun ja historian esimerkkejä rukouskumppaneista

Rukouskumppanuudesta ja hengellisen johtajan tukemisesta löytyy esimerkkejä jo Vanhasta testamentista.

2 Moos 17:8-13 kertoo, kuinka Aaron ja Hur olivat Mooseksen tukena. Kun Joosua taisteli amalekilaisia vastaan, Mooses oli kukkulan laella Herran sauva kädessään Aaronin ja Hurin kanssa.

Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla.
Kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hänen käsiään kummaltakin puolen, niin että hän jaksoi pitää niitä ylhäällä auringonlaskuun saakka.
Näin Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotajoukkonsa.

Yksin Jumala tietää, kuinka hiljaiset, "kulissien takana" rukoillut esirukoukset ovat muuttaneet maailmaa ja historiaa. Rukouskumppanien osuus Jumalan valtakunnan työn menestyksessä selviää suurimmalta osaltaan vasta taivaassa, mutta tiedossa on silti historian varrelta suurten julistajien elämästä monia innoittavia todistuksia:

Vuonna 1830, yhden vuoden aikana, Charles Finneyn kautta tuli uskoon 1,000 New Yorkin Rochesterin 10,000:sta asukkaasta. Finney sanoi, että hänen salaisuutensa oli Abel Clary -niminen mies: “Abel Clary rukoili niin kauan kuin minä julistin ja palvelin, eikä koskaan lopettanut, ennen kuin minä olin lopettanut. Hän ei koskaan esiintynyt julkisesti, vaan oli täysin antautunut rukoukseen.”

Vuonna 1909 kanadalainen lähetystyöntekijä Jonathan Goforthin työalueella Kiinan Mantshuriassa syntyi suuri herätys. Myöhemmin samana vuonna hän Lontoossa käydessään tapasi pyörätuolissa olevan esirukoilijasisaren, jolle kertoi työalueensa tapahtumista. Nainen näytti Goforthille muistikirjaansa, johon oli merkinnyt kolme päivää, joina oli kokenut erityistä voimaa ja rukoustaakkaa Goforthin työn puolesta. Juuri noina päivinä Goforthin kokouksissa oli ollut suurin voima.

Yksi historian kuuluisimmista saarnaajista, C. H. Spurgeon on sanonut:
“Aina kun Jumala aikoo toimia voimallisesti, Hän ensin herättää ihmisiä rukoilemaan.”
Spurgeon on sanonut, että hänelle itselleen kirkastui jossakin vaiheessa, ettei hänen julistustyönsä menestys johtunut hänen saarnoistaan tai toimistaan, vaan esirukouksista. Hänen saarnatuolinsa portailla istui aina hiljainen rukouskumppani, eräs lukutaidoton veli, joka rukoili Herralta siunausta ja menestystä Spurgeonin julistukselle.

William Careystä, jota pidetään nykyaikaisen lähetystyön isänä, on kirjoitettu paljon kirjoja. Hän perusti Britannian lähetysyhdistyksen ja lähti itse Intiaan, jossa vietti 42 vuotta. Yhdessä työtovereidensa kanssa hän käänsi Raamatun 26 Intian kielelle ja Uuden testamentin tai sen osia vielä 25 muulle kielelle.
Mutta harva muistaa hänen liikuntakyvyttömän sisarensa, joka vuoteen omana taukoamatta rukoili veljensä työn puolesta. William kirjoitti sisarelleen työnsä yksityiskohdista ja ongelmista, ja sen jälkeen sisar rukoili näiden asioiden puolesta tunti tunnilta, päivä päivältä, viikko viikolta.

Carey ja hänen sisarensa ovat esimerkki hengellisestä rukousyksiköstä, rukouskumppaneista. Kumpikin osapuoli on omalla tavallaan työssä mukana, ja kummankin työn arvoon ja sen palkitsemiseen voi varmasti soveltaa periaatetta: "Taisteluun menevällä ja kuormaston luo jäävällä on oleva yhtäläinen osuus, heidän on jaettava tasan." 1 Sam. 30:24

Apostoli Paavali tarvitsi toisten esirukousta. Yhä uudelleen hän kirjeissään pyysi rukousta puolestaan.
Hengelliset johtajat, sananjulistajat, saarnaajat ja lähetystyöntekijät ovat vihollisen erityisessä tähtäimessä, koska heidän mahdollinen epäonnistumisensa, lankeemuksensa tai vaikeutensa toteuttaa tehtäväänsä vaikuttavat moniin muihin. Sitä suuremmalla syyllä heillä tulisi olla taustanaan voimakas esirukoustuki.

Peter Wagner kertoo eräästä baptistijohtajasta, jonka vierustoveri lentokoneessa syventyi matkan aikana rukoukseen. Kun saarnaaja tiedusteli, oliko tämä uskova, vierustoveri kertoi olevansa saatananpalvoja. Vastauksena siihen, mitä hän rukoili, mies vastasi, että hän on keskittynyt rukoilemaan Uuden Englannin seurakuntien johtajille lankeemusta ja heidän perheilleen hajoamista.

Rukoilemalla lähetystyöntekijöiden ja lähetysjohtajien puolesta voit olla mukana lähetystyössä "rukouslähettinä" ja toteuttaa Jeesuksen lähetyskäskyä.
Suhtaudu rukoilijantehtävääsi vastuutyönä, jonka hoidat uskollisesti.
Voit käyttää seuraavaa viikko-ohjelmaa rukoillessasi seurakuntasi saarnaajan, lähetystyöntekijän tai sananjulistajan puolesta:

Sunnuntai: Jumala-suhde, henkilökohtainen hengellinen kasvu
Maanantai: Suotuisat ja ongelmattomat ihmissuhteet: suhteet työtovereihin, seurakuntalaisiin, muihin seurakuntiin, hengellisen kentän vaikuttajiin, seurakunnan ulkopuolisiin ihmisiin
Tiistai: Jumalan kuuleminen, selkeä näky
Keskiviikko: Varjeltuminen ja hyvinvointi ruumiin, sielun ja hengen puolesta
Torstai: Varjeltuminen vaaroilta ja vihollisen hyökkäyksiltä
Perjantai: Ajankohtaiset projektit ja asiat
Lauantai: Perheenjäsenet

(Beth Alves, Intercessors International Prayer Manual)