Miksi rukoillaan yhdessä?
4. Yhteinen ylistys ja kiitos


"Laulakaa Herralle uusi laulu, kokoontukaa ja ylistäkää häntä, te Herran omat!" (Ps. 149:1)

Yhteisen ylistyksen kautta uskovat

Raamattu puhuu yhteisestä ylistyksestä ja Jumalan kunnioituksesta

Kiitollisuus ja Jumalan kunnioitus kollektiivisena seurakunnan tai kansakunnan perusasenteena:

"Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat!" (Room. 15:11)
"Me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen." (Ps. 79:13)

Kiitoksen ja ylistyksen asenne yhteisen kokoontumisen perusasenteena:

"Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään" (Ps. 100:4)

"... että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää." (Room. 15:6)

"Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä herralle ja kiittäkä aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä." (Ef. 5:19-20)

Yhteinen kiitos konkreettisista asioista:

"Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, kun rukoilemme teidän puolestanne. Olemmehan saaneet kuulla teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja siitä rakkaudesta, jota osoitatte kaikkia pyhiä kohtaan" (Kol 1:3-4)

Me kiitämme aina Jumalaa teistä kaikista (1 Tess. 1:2)

...että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut (2 Kor 1:11)

"...koko opetuslasten joukko alkoi reimuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: — Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!" (Luuk. 19:38)

"Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan ylä lisääntyy teissä kaikissa." (2 Tess. 1:3)

Yhteisessä kokoontumisessa ja rukouksessa on tärkeää, että Jumala saa kaiken kunnian ja ensisijaisen huomion.

Judson Cornwall kertoo kirjassaan Let Us Praise, kuinka hänellä seurakuntatyönsä alkuaikoina oli tapana hengellisen ilmapiirin vapauttamiseksi kokousten alussa astua saarnatuoliin, pyytää kaikkia painamaan päänsä alas ja sulkemaan silmänsä, jolloin hän käski kaikkia pimeyden voimia lähtemään rakennuksesta. Yleensä ilmapiiri heti vapautuikin, mutta tämä toimenpide oli käytännössä toistettava joka kokouksen alussa.

Eräässä rukoushetkessään Cornwall kuitenkin tunsi Herran puhuvan hänelle: "Toivoisin voivani olla ensimmäisellä sijalla seurakunnassasi." Cornwall vastasi: "Mutta Herra, Sinähän olet aina Numero Yksi tässä seurakunnassa. Sinä olet laulujemme ja saarnamme aihe. Ei kukaan muu saa ylistystämme ja palvontaamme."
Järkytyksekseen Cornwall tunsi Herran vastaavan: "Sinä et johda seurakuntalaisiasi palvomaan minua, ennen kuin he ovat palvoneet demoneja. Joka kokouksessasi pyydät ihmisiäsi painamaan päänsä alas ja sulkemaan silmänsä, kun puhut demonivoimille. Niiden maailmassa tätä pidetään palvontana."

Cornwall sanoo, että siitä päivästä alkaen hän päätti, että vaikka seurakunnan toiminnan yhteydessä ajettiinkin demoneja ulos ihmisistä, hän ei koskaan julkisesti mainitsisi demonien mahdollista läsnäoloa kokouksessa.