Esimerkkejä yhteisistä rukousprojekteista


Yhteisen rukousprojektin aiheena voi olla esim. henkilö, kaupunki tai maa.


Vaimo rukoilee ystävättäriensä kanssa miehensä puolesta

Viime vuosisadan alun Uudessa Englannissa oli kongressiedustaja, joka oli kasvanut uskonnollisessa kodissa, mutta myöhemmin kääntynyt hengellisiä asioita vastaan. Hänellä oli uskova vaimo, joka suuresti toivoi miehensä pelastumista. Vaimo sopi muutaman muun uskovan kanssa rukoilevansa miehen puolesta joka päivä, kunnes tämä tulisi uskoon.

Eräänä iltana mies oli kongressin istunnossa kuunnellen presidentinvaaliin liittyviä puheita, kun hänelle äkkiä tuli voimakas tunne, että Jumala, jonka olemassaoloon ei halunut uskoa, oli juuri hänen yläpuolellaan ja katsoi häneen tyytymättömänä. “Tämä on naurettavaa”, hän ajatteli, “olen varmaan ylirasittunut. Syön hyvän aterian, menen kävelylle ja ravistelen itsestäni pois nämä tuntemukset”"

Seuraavassa istunnossa hänelle jälleen tuli täsmälleen sama tunne. Tätä jatkui muutaman päivän ajan, ja hän yritti päästä oudosta tuntemuksesta eroon kävelylenkeillä.

Kun hän tuli istuntojaksolta kotiinsa, hänen vaimonsa kertoi, että oli sopinut eräiden ystävättäriensä kanssa rukoilevansa, kunnes mies tulisi uskoon. Mies kysyi välinpitämättömältä kuulostavalla äänellä: “Milloin tämä teidän rukoilemisenne alkoi?” Kun vaimo kertoi päivämäärän, mies ymmärsi, että siitä alkaen hänestä oli alkanut tuntua, että Jumala seuraa häntä.

Tämä järkytti miestä kovasti. Hän meni samana iltana pieneen metodistikirkkon, jossa oli menossa herätyskokoussarja. Hän meni seuraavanakin iltana ja tuli siellä uskoon. Jumala kutsui hänet myöhemmin saarnaajaksi, ja hän jätti politiikan." (Tuntemattoman tekijän teoksesta "Polvistuva kristitty")


Seurakunta rukoilee uskosta osattomien henkilöiden puolesta

Eräässä anglikaanisessa seurakunnassa Englannissa oli aina ennen ehtoollisjumalanpalvelusta aamurukouskokous. Eräänä sunnuntaina, kun ihmiset jo nousivat polviltaan, huolestunut isä toi pastorille rukouspyyntönsä: “Toivon, että voisitte rukoilla poikani puolesta. Hän on 22-vuotias eikä ole käynyt seurakunnassa moneen vuoteen.” Pastori pyysi kaikkia rukoukseen vielä viideksi minuutiksi, ja niin seurakuntalaiset rukoilivat palavasti tämän nuoren miehen puolesta.

Samana iltana, ilman että kukaan oli puhunut tälle pojalle mitään, hän tuli oma-aloitteisesti iltakokoukseen. Saarna kosketti häntä syvästi, ja hän antoi samassa kokouksessa elämänsä Jeesukselle.

Seuraavana aamuna eräs seurakunnan työntekijä sanoi pastorille: “Uskoontulo, jonka näimme eilisiltana, on meille kaikille Jumalan antaman haaste rukoukseen. Otamme haasteen vastaan?” “Mitä tarkoitat?” pastori kysyi. “Jospa miettisimme, kuka on kaikkein syntisin mies tällä paikkakunnalla, ja alkaisimme rukoilla hänen puolestaan.”

Kaikki olivat yksimielisiä, että syntisin mies oli herra X. Työntekijät ja seurakuntalaiset sopivat, että rukoilisivat joka päivä hänen puolestaan.

Saman viikon lopulla, kun joku oli lauantai-illan rukouskokouksessa juuri ääneen rukoilemassa herra X:n puolesta, ovi läimähti auki ja samainen mies astui sisään juovuksissa. Hän ei ollut koskaan ennen käynyt kirkon sisäpuolella. Hän istui penkille ja kätki kasvonsa käsiinsä. Ennen kuin kokous loppui, miehen humala oli haihtunut ja hän oli kokenut pelastuksen. Myöhemmin hänestä tuli Jumalan valtakunnan työntekijä.
(Tuntemattoman tekijän teoksesta "Polvistuva kristitty")

Vanhemmat rukoilevat toistensta lasten puolesta

Kirjassaan "Kuinka rukoilla lastesi puolesta" (How to Pray for Your Children) Quinn Sherrer kertoo viidestä kentuckylaisesta äidistä, jotka päättivät kokoontua säännöllisesti rukoilemaan toistensa lasten puolesta. Heillä oli lapsia yhteensä kolmisenkymmentä, ja joillakin oli myös lastenlapsia

Äidit näkivät lastensa olevan monenlaisten kiusausten ja vaarojen ympäröimiä ja alkoivat viikottaisissa kokoontumisissaan konkreettisesti rukoilla heidän puolestaan. Heille alkoi tulla kutsuja paikallisiin seurakuntiin, kotisoluihin ja kouluihin, jotka olivat kiinnostuneita tästä rukousprojektista, ja näin syntyi uusia rukousryhmiä. Rukoilijat saivat monia ihmeellisiä rukousvastauksista, joilla he rohkaisivat toisiaan.

Ennen pitkää ensimmäisen viiden naisen aviomiehet pyysivät päästä mukaan. Heidän ryhmässään on tällä hetkellä 12 pariskuntaa sekä kolme yksinhuoltajaäitiä. Viikottaisessa kokoontumisessa ryhmäläiset kertovat ensin saaduista rukousvastauksista. Yhteisen rukouksen jälkeen he jakautuvat pienempiin ryhmiin, joissa rukoillaan erikseen kaikkien lasten puolesta. Lähtiessään ryhmäläiset saavat lapulla toisen perheen lapsen (tai lasten) nimen rukoillakseen tämän puoleseta seuraavan viikon ajan.


Seurakunnat rukoilevat kaupunkinsa puolesta

George Otis Jr. kertoo kirjassa Informed Intercession kolumbialaisesta Calin kaupungista, jossa toimiva kokaiinikartelli oli yksi historian rikkaimmista ja järjestäytyneimmistä ja käytännössä hallitsi ja kontrolloi koko kaupunkia. Kartellin johtajien aidatut ja tarkoin vartioidut palatsit olivat itsessään kuin pieniä kaupunkeja. Mustien mersujen ilmestyessä kaduille kaikki muu liikenne vetäytyi syrjään. Monet, jotka olivat liian hitaita väistymään, menettivät henkensä. 1990-luvun alussa 1.9 miljoonan asukkaan Calia pidettiin yhtenä maailman korruptoituneimmista kaupungeista, ja siellä oli erittäin paljon rikollisuutta.

Evankeliset seurakunnat olivat heikkoja eikä niiden välillä ollut juuri yhteydenpitoa eikä yhteistyötä. Tilanne alkoi muuttua, kun yhden seurakunnan pastori Julio Ruibal sai Jumalalta kehotuksen mennä sopimaan muiden pastoreiden kanssa asioita, jotka olivat painaneet heidän välillään. Mukaan liittyi muitakin, ja seurakuntien johtajat alkoivat rukoilla yhdessä, ensimmäisenä rukousaiheenaan, että Herra näyttäisi, miten heidän tulee rukoilla.

Seuraava askel oli, että osa pastoreista päätti järjestää seurakuntien yhteisen rukousyön kaupungilta vuokratussa suuressa salissa. He eristivät osan katsomosta köysillä, koska odottivat vain muutamaa tuhatta ihmistä. Kaikkien yllätykseksi rukoilijoita tuli 25,000, eli noin puolet kaupungin evankelisista asukkaista. Rukous jatkui aamukuuteen asti. 48 tuntia tämän jälkeen paikallislehdet raportoivat ensimmäisestä ilman veritekoa kuluneesta vuorokaudesta miesmuistiin. Seuraavan neljän kuukauden aikana 900 huumekartelliin sidoksissa ollutta poliisia erotettiin viroistaan.

Esirukoilijat jatkoivat työtään. Joidenkin viikkojen kuluttua sen jälkeen, kun monet olivat saaneet profeetallisen ilmoituksen huumekartellin johtajien joutumisesta pois asemastaan, Kolumbian hallitus julisti sodan huumejohtajia vastaan. 6500 kommandosotilasta hyökkäsi kartellin tukikohtiin, sen seitsemän korkeinta johtajaa pidätettiin, koko kaupunki oli täynnä helikoptereita ja sotilaita.

Vihollisen vastaiskuna Julio Ruibal, koko esirukousprojektin aloittaja, murhattiin kirkkonsa edessä. Hänellä oli juuri meneillään paasto Calin seurakuntien keskinäisen yhteyden tiivistämiseksi. Ruibalin hautajaisissa 200 pastoria allekirjoitti sopimuksen seurakuntien keskinäisestä yhteydestä. Sen perustalla kaupungissa on jatkuvasti järjestetty yhteisiä rukousiltoja ja sen lisäksi yli 50,000 hengen massarukousöitä 90 päivän välein.

Strategisen, kaupungin konkreettisiin ongelmiin paneutuvan esirukouksen avulla kaupunki alkoi muuttua ja sen kaikilla osa-alueilla alkoi tuntua avoimmuutta evankeliumille. V. 1998 Calin johto esim. aloitti kampanjan perheiden vahvistamiseksi ja antoi uskoville täyden vapauden ja rahoituksen toteuttaa se. Monet tunnetut henkilöt ovat tulleet uskoon, seurakunnat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.