Rukous Raamatun sanoin, osa 4



Raamattu opettaa meille rukoustavan

Opetuslapset eivät koskaan pyytäneet Jeesusta opettamaan, miten saarnataan, opetetaan, parannetaan sairaita tai herätetään kuolleita. Sen sijaan he pyysivät Häntä opettamaan heitä rukoilemaan (Luuk. 11:1). He ymmärsivät, että Jeesuksen rukouselämä oli se lähde, josta kumpusi voima kaikkeen siihen, mitä Hän teki.

Matt. 6:6: "Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut." Jeesus opetti tässä ainakin viisi asiaa rukouksesta:

1. Rukous edellyttää tiettyä aikaa

Meillä ei koskaan ole aikaa rukoilla, ellemme erota päiväohjelmastamme sille tiettyä aikaa. Varhaista aamua pidetään usein sopivimpana rukousaikana, koska päivän alussa voidaan vaikuttaa koko päivän mielialaan ja kulkuun. Aamuhetkessä sinänsä ei ole mitään hengellisempää kuin muissa ajankohdissa.
"Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni." (Ps. 55:18)
Tärkeintä ei ole ajankohta, vaan se, että erotamme rukoukselle tietyn ajan.

2. Rukous edellyttää tiettyä paikkaa

Jeesus puhui kammiosta. On helpompaa ylläpitää säännöllistä rukousta, jos sille on tietty paikka. Olen monta vuotta käyttänyt rukoukseen tiettyä toimistoni tuolia. "Rukoustuolissani" pystyn keskittymään eri tavalla kuin työpöytäni ääressä.
"Kammio" tai "huone" voi olla makuuhuone, olohuoneen nurkka tai muu paikka. Pastorina olen aina erottanut kirkkorakennuksesta yhden huoneen pelkästään rukousta varten. Seurakuntalaiset virittyvät rukoukseen heti astuessaan tuohon huoneeseen.

3. Rukous edellyttää yksinäisyyttä ja yksityisyyttä

"Sulje ovesi". Meidän on opittava rukoilemaan Isää "salassa". Julkinen rukouksemmekin olisi tehokkaampaa, jos sitä edeltäisi yksityinen rukous. Olen yhä uudelleen todennut, että ne miehet ja naiset, joita Jumala on voimallisesti käyttänyt, ovat oppineet viettämään aikaa yksinäisyydessä Jumalan edessä.

4. Meidän on tiedettävä, ketä rukoilemme.

Rukous on kommunikaatiota tietyn persoonan kanssa. Hän on "meidän Isämme, joka näkee salassa." Mitä paremmin tunnemme hänet, sitä helpompi on rukoilla.

5. Rukoilijalle on luvattu siunaus.

"Isä palkitsee sinut" (engl. käännös lisää tähän "openly - julkisesti"). Rukous ei ole koskaan vain yksisuuntaista. Kun rukoilemme Isää salassa, Hän vastaa julkisesti.

Mitä enemmän sisällytämme Raamatun sanaa ja malleja rukoukseemme, sitä varmemmin rukoilemme Jumalan tahdon mukaan. Kenenkään muun elämässä rukous ei ole toiminut niin täydellisesti kuin Jeesuksen, ja juuri Hän opetti meitä rukoilemaan yksinäisyydessä tiettyä persoonaa tiettynä aikana tietyssä paikassa odottaen Jumalan vastausta.

Raamatun sanoin rukoileminen laajentaa rukoustemme sisältöä

Joillakin ihmisillä on erikseen rukousaika ja erikseen raamatunlukuaika. Kumpikin on hyvä, mutta yhtä hyvin raamatunluvun ja rukouksen voi yhdistää.

Kun Raamattua lukiessasi jokin asia innoittaa henkeäsi, ilmaise se saman tien ylistyksenä Jumalalle. Kun luet jostakin, mitä haluat saada, pysäytä lukeminen ja ilmaise tämä asia rukouksessa Jumalalle. Näin saat rukoukseen spontaanisuutta, ja samalla myös puhut rukouksessa julki Jumalan Sanaa.

Rukoillessamme Pyhä Henki usein muistuttaa mieliimme joitakin Raamatun jakeita. Kun tartumme näihin jakeisiin ja vastaamme niihin, rukouksemme kasvaa uusiin ulottuvuuksiin. Omassa rukouksessa ilmaisemme Jumalalle tahtoamme, mutta Raamatun Sanassa Jumala ilmaisee meille omaa tahtoaan.

Kun emme tiedä mitä tai miten rukoilemme, löydämme avun Raamatusta. Näin rukouksemme sisältö laajenee.

Rukouksen alue kattaa koko elämän, ja siihen tulisi sisältyä niin lapsen lohduttaminen kuin kokonaisten kansojen kohtalot.

Kun rukouksesta tulee liian itsekeskeistä, Raamatun sanoin rukoileminen ohjaa huomiomme jälleen Herraan. Kun hautaudumme huoliimme ja anomuksiimme, Raamattu ohjaa ajatuksemme omasta kurjuudestamme Jumalaan ja Hänen hyvyyteensä.


Raamatun sanoin rukoileminen laajentaa rukoustemme sanastoa

Yksitoikkoisuuden välttäminen

Joskus rukouksemme toistavat ikävystyttävällä tavalla itseään, niiden sisältö on aina sama, ja käytämme samoja ilmaisuja. Raamatun sanojen käyttäminen tuo rukoukseen vaihtelua ja kiinnostavuutta.

"Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän mitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla." (Room. 8:26)

Meissä asuva Henki tietää seurakunnan tarpeet, Jumalan mielen ja tahdon, ja Hän tietää miten ilmaista nämä asiat rukoilijan huulten välityksellä. Pyhä Henki voi siirtyä rukoilijan ymmärryksen rajojen ulkopuolelle ja ilmaista vierain kielin Jumalan korkeampia tarkoituksia, jolloin Häntä ei rajoita rukoilijan inhimillinen väliintulo.

Paavali sanoi, että hän rukoilee sekä hengellään että ymmärryksellään.

"Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni." (1 Kor. 14:14-15)

Psalmeissa puhutaan rukouksen eri muodoista: rukouksesta laulaen, huutaen, itkien, rukouksesta joukossa ja yksin. Siellä puhutaan myös erilaisista rukousasennoista: käsiä nostaen, polvistuen, maassa maaten, seisten. Tämä kaikki tuo rukoukseemme tuoreutta ja vaihtelua.

Asioiden ilmaiseminen

Joskus on vaikeaa löytää oikeita sanoja asioiden ilmaisemiseen rukouksessa. Kun rukoilet Raamatun omin sanoin, rukoussanavarastosi laajenee.

Psalmit ovat varsinainen hengellinen aarreaitta ylistyshetkissäni. Paavalin rukoukset laajentavat anomusten sanastoa ja sisältöä, Jeesuksen rukoukset antavat konkreettista ohjausta Isän puhutteluun.

Pyhä Henki tuntee taivaan kielen, ja Raamattuun on kirjattuna tätä kieltä. Raamatun sanoin rukoillessamme lähetämme näitä sanoja takaisin taivaan saleihin.

Meidän on luettava itsemme sisälle Raamattuun. Joskus pelkästään se, että sijoitamme oman nimemme tekstin persoonapronominien kohdalle tuo Raamatun sanan omaan kokemuspiiriime.

Raamattu on täynnä elämää tuovia lupauksia, mutta ne tuovat elämää vain niille, jotka tietävät miten samaistua niihin. Suuri osa siitä, mitä Jumala Raamatussa sanoo toisille, on sovitettavissa myös meihin itseemme.

Tunteiden ilmaiseminen

Raamatun sanoista löydämme myös ilmaisun syvimmille tunteillemme. Olen huomannut, että Psalmien kirjasta löytyy koko inhimillisten tunteiden kirjo. Kun käytämme näitä sanoja rukouksessa, niistä tulee omia rukouksiamme. Tehokkaassa kommunikaatiossa on aina mukana tunnetta.

Jumala ansaitsee kuulla puhetta, jossa on mukana tunnetta.

Ajattele Mooseksen ylistyksen sanoja: "Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea: hevoset ja miehet hän mereen syöksi. Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus."(2 Moos. 15:1-2), tai Hannan ylistystä: "Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn. Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, sinun avustasi minä iloitsen. Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on kallio." (1 Sam. 2:1-2)

Kun Henki ja Sana saavuttavat ylivuotavan pisteen, syntyy laulu.

"Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne --- psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne." (Kol. 3:16)
"Veisatkaa Herralle uusi virsi... Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta. Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla - kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä, vaskitorvilla ja pasuunan äänellä." (Ps. 98:1,4-6)

Kun puhumme suoraan Jumalalle Hänestä itsestään, olemme rukouksen korkeimmalla tasolla, joka on palvonta.

Henkilö, joka puhuu aidosti Jumalalle, vaihtelee äänensävyä, intonaatiota ja voimakkuutta aivan kuin luonnollisessa puheessa. Rukouksen "ääni" riippuu siitä, mitä haluamme viestittää ja sanoa Jumalalle, ja tilanteen kiireellisyydestä.

Jumalle ei tarvitse puhua luonnottomalla äänensävyllä, vaan niin kuin normaalisti puhumme. Meillä ei ole erikseen tavallisia tunteita ja hengellisiä tunteita.

Rukous on paljon merkityksellisempää silloin, kun se on luonnollista kommunikaatiota. Vanhahtavat sanonnat eivät tehosta rukousta.
Jumalaan ei tee vaikutusta kaunopuheisuus, vaan se, että rukoilemme Hengessä ja totuudessa (Joh. 4:23).


Raamatun sanoin rukoileminen aktivoi ja innoittaa meitä

Miten Raamattu aktivoi meitä

Rukous on toimintaa, se ei ole penkkiurheilua. Toisten ihmisten rukouksen kuunteleminen ei ole rukousta. Oman kurjuutensa mietiskely ei myöskään ole rukousta. Rukous edellyttää osallistumista kommunikaatioon Jumalan kanssa.

Raamatun sanojen rukoileminen murtaa passiivisuutta, auttaa meitä ilmaisemaan ajatuksemme ja saa meidät puhumaan.

Kun haluamme rukouksessa astua hengen maailmaan, olemme ihmisolentoina epäedullisessa asemassa, koska olemme vain osittain henkiolentoja. Rukoukseen käydessämme melkein heti ruumiimme ja sielumme nousee vastaan. Lihamme tuntee olonsa epämukavaksi, ja sielumme vastustaa astumista Jumalan läsnäolon tuntemattomaan maailmaan. Tarvitsemme jatkuvaa itsekuria voittaaksemme lihan vastustelut.

Tavallinenkin keskustelu käynnistyy osaltamme usein helpommin, kun keskustelukumppani aloittaa sen. Kun aloitamme rukoushetkemme Sanan luvulla, se yleensä auttaa meitä virittymään Jumalan Hengen aallonpituudelle. Ja kun tämä kontakti on syntynyt, ylistys voi jatkua.

Raamattu on pääasiallinen voimanlähteemme. Jos väsymme kesken rukouksen, Raamatun sanoin rukoileminen tuo meille uutta voimaa.

 

Miten Raamattu innoittaa rukoustamme

1. Raamatusta näemme rukouksen luonteen ja sen tärkeyden Jumalan suunnitelman toteutumiseksi

Epämääräinen rukous on yleensä tehotonta rukousta. Jos emme tiedä, minne olemme menossa, emme tunnista tätä paikkaa, kun saavumme sinne. Saatamme vaeltaa rukouksen alueella umpimähkään, toivoen, että jotain positiivista tapahtuisi.
Raamattua rukoilemalla ymmärrämme, että rukous on linkki, joka vapauttaa Jumalan suunnitelmat toimimaan elämämme ohjelmissa, ja tämä innoittaa meitä rukoilemaan.
Rukoillessamme emme niinkään pyydä Jumalaa toimimaan itsemme hyväksi, pikemminkin annamme itsemme Hänen välikappaleiksiin Hänen suvereenin tahtonsa toteuttamiseksi.

2. Kun sisällytämme kirjoitettua Sanaa rukouksiimme, emme ainoastaan tule tuntemaan Jumalan tahtoa, vaan me myös julistamme sitä.

Rukous vaihtuu anomisesta julistamiseen, ja tämä innoittaa henkeämme. Ymmärrämme, ettemme puhu omia sanojamme vaan Jumalan sanoja. Emme enää ole viestin laatijoita, vaan julistaessamme Jumalan tahtoa hengen maailmoissa meistä on tullut kaikkivaltiaan Jumalan viestin viejiä.

3. Raamatun sanoin rukoileminen innoittaa ja vahvistaa meitä, koska Jumalan Sana on voima, jonka Hän vapauttaa rukouskanavamme kautta.

Meistä saattaa aluksi tuntua, että Sana, jonka rukoilemme, ei ole sen kummempi kuin mikä tahansa Raamatun sitaatti. Mutta kun Pyhä Henki yhtyy Sanan rukoilemiseen, tapahtuu jotakin erikoista. Hengellinen voima, joka vapautuu, ei ole lähtöisin meistä.
Kun Jumala puhuu, tapahtuu aina jotakin. "...niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän." (Jes. 55:11)

Jos rukouksistamme puuttuu innoittuneisuutta ja tulta, meidän on syytä palata Jumalan Sanaan, kunnes Hänen Sanassaan oleva ilo palaa meihin.


Raamatun sanoin rukoileminen tuo rukoukseemme ylistystä ja palvontaa

Ilmestysmajan rituaaleista osa oli tarkoitettu tavallisille ihmisille, korkeammat rituaalit leeviläisten pappien, ja vielä korkeammat Aaronin pappien suoritettaviksi.

Rituaalien skaala alkoi tavallisen varpusen uhraamisesta pronssisella alttarilla ulommalla pihalla aina suitsukkeen polttamiseen kultaisella alttarilla pyhässä paikassa.

Suitsukkeen polttaminen ei liittynyt syntien sovitukseen, sitä poltettiin yksinomaan Jumalaa varten.

Papit polttivat sitä palvonnan eleenä ja kohdistamaan ajatukset ihmisten tarpeista Jumalan lähsnäoloon. Tätä tuoksua ei kukaan koskaan voinut tuntea pyhän paikan ulkopuolella, lukuunottamatta papin vaatteisiin tarttunutta, nopeasti häviävää häivähdystä. Tätä tietyn kaavan mukaan tehtyä suitsuketta ei saanut tehdä omaan käyttöön. (2 Moos. 30:35,17)

Jo Vanhan testamentin aikoina Jumala opetti, että mitä lähemmäs Hänen läsnäoloaan me tulemme, sitä tärkeämmäksi palvonta tulee.

Palvonnassa, joka on rukouksen korkein muoto, etenemme syntisestä tilastamme sellaiseen tilaan, jossa voimme palvoa Herraa sen vuoksi, mitä Hän itsessään on. Kun rukouksemme siirtyy omista tarpeistamme Jumalan omaan persoonaan, siitä tulee suitsuketta, joka nousee Jumalan eteen (Ilm. 5:8).

Tällaiseen ylistyksen suitsukkeeseen tarvitaan aineksia pyhistä Kirjoituksista. Jumalan kirjoitettu Sana maan päällä on suitsutus, jonka Elävä Sana, ylipappimme Jeesus Kristus sytyttää taivaissa, ja jonka savuun Hän itse lisää omien rukoustensa tuoksun. Ylipappimme huolehtii siitä, että rukoustemme suitsuke on otollinen Isälle ja ilahduttaa Häntä.

Näin meidän rukouksemme eivät rajoitu ainoastaan tiettyyn aikaan ja paikkaan, vaan ne nousevat iankaikkisen Jumalan eteen ajallisen ja taivaallisen täydellisenä sekoituksena.

* * *