Rukous Raamatun sanoin, osa 3


Raamatussa on esimerkkejä rukouksesta

Raamattu antaa meille esimerkkejä henkilöistä, jotka ovat ymmärtäneet, millainen työkalu rukous on ja miten he ovat käyttäneet sitä tehokkaasti omissa ongelmatilanteissaan.

Toimiva rukous on taito, jonka voi oppia, ja siksi tarvitsemme siitä kaiken saatavilla olevan tiedon ja konkreettisia esimerkkejä.

Katumusrukous

Parannuksenteko on paljon enemmän kuin syyllisyyden tunnustaminen tai tekojen pahoitteleminen. Parannus on 180 asteen käännös. Se alkaa huulilta, ja se päättyy tekoihin. Se muuttaa asenteen, mutta sen on muutettava myös teot.

Herra ilmestyi Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja valinnut tämän paikan uhripaikakseni. Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani, mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi." (2 Aik. 7:12-14)
Ks. myös Daavidin parannuksentekorukous, Ps. 51.

Anteeksiannonrukous

Anteeksisaamisen rukous ja anteeksiannonrukous ovat kaksi eri asiaa. Rukoilemme anteeksisaamisen rukouksen, kun olemme itse rikkoneet Jumalaa vastaan. Anteeksiannonrukouksen rukoilemme silloin, kun joku on rikkonut meitä vastaan.
Jos haluamme oppia rukoilemaan tehokkaasti, meidän on opittava antamaan anteeksi.

"Anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme." (Matt. 6:12)

On ilmeistä, että meidän on annettava muille heidän rikkomuksensa anteeksi eikä edes ajateltava heitä pahoin tuntemuksin. Jeesus selvittää meille sen, milloin nimenomaan tämä on tehtävä. Se ei tapahdu silloin, kun kohtaamme meitä vastaan rikkoneen, vaan silloin, kun rukoilemme Taivaallista Isäämme. Anteeksiantomme kulkee heille Jumalan kautta, ja meidän anteeksiannonrukouksemme vapauttaa Jumalan toimimaan näiden ihmisten elämässä.

"...siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat." (Luuk. 6:28)

Anomus

Humanisti näkee ihmisen ohjaavan omaa elämäänsä, fatalisti näkee Jumalan ohjaavan kaikkea. Nämä ovat kaksi äärimmäistä näkemystä. Raamattu opettaa tasapainoa ihmisen osallistumisen ja Jumalan kaikkivaltiuden välillä. Meillä on vastuu elää tässä maailmassa oikein, mutta meillä on myös vastuu ja oikeus kutsua Jumalaa osallistumaan asioihimme.

"Mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen." (Joh. 14:13-14), ja "Jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni." (Joh. 16:23)
"Minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:19
)

Jumala ei ainoastaan ole kaikkivaltias, Hän on myös asettunut meidän ulottuvillemme.

Anomusrukouksen voima ei aseta rukoilevaa uskovaa määräämään Jumalaa. Rukoustemme tulee aina olla Jumalan tahdon mukaisia.


"Tapahtukoon Sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa" (Matt. 6:10)
Jeesus itse rukoili: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." (Matt. 26:39,42)
"Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet." (1 Joh. 5:14-15)


Raamattu opettaa meille oikean rukousasenteen

Rukoillessamme Raamatun opettamalla tavalla näemme, että rukous perustuu riippuvuussuhteelle, jolle on ominaista yksinkertaisuus ja vilpittömyys.

Jeesus sanoi: "..ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa." (Matt. 18:3-4)

Lapsilla ei ole samoja oikeuksia kuin aikuisella, he elävät niiden oikeuksien perusteella, jotka vanhemmat ovat heille antaneet. Me olemme Jumalan lapsia, Hänen ymmärryksensä on suurempi kuin meidän. Meidän on turvattava Häneen. Kaiken rukouksen on perustuttava tälle ajattelutavalle.

Raamatusta näemme, että rukoukseen kuuluu pyytäminen ja saaminen. Se on kuin istuisimme perheen ruokapöydässä ja sanoisimme: "Voisitko ojentaa perunat?"

Siinä ei tarvita sen kummempaa. Ruokalajin saannista oli huolehdittu jo siinä vaiheessa, kun perunat oli pantu pöytään. Pyytämällä ilmaisemme sen, että haluamme osan tästä ruokalajista. Rukous on sitä, että pyydämme Jumalan meille jo varaamien asioiden tulevan meidän kohdallemme. Se on jo pöydässä valmiiksi keitettynä. Meidän tarvitsee vain yksinkertaisesti pyytää, että se siirrettäisiin kohdallemme.

Mitä enemmän käytämme rukoillessamme Raamattua, sitä syvemmälle pääsemme raamatulliseen nöyryyteen ja ymmärrämme entistä paremmin riippuvuutemme rakastavan Isän huolenpidosta.

"Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja Jumala sanoi: 'Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin.' Salomo vastasi: '...Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi minun isäni Daavidin sijaan; mutta minä olen kuin pieni poikanen: en osaa lähteä enkä tulla..." (1 Kun 3:5-7)

Rukous, varsinkin julkinen rukous, on yksi niistä kristillisen elämän alueista, joilla on paljon epäaitoutta. Toisten edessä esitetty rukous ei välttämättä ilmennä sitä, mitä on rukoilijan elämässä ja sydämessä, vaikka rukous kuulostaa hyvältä ja ihmiset varmaan haluavat kuulla juuri sellaista. Epäaidon rukouksen avulla yritämme usein näyttää paremmilta kuin olemme.


"Kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät." (Matt. 6:5)
Jeesus tuomitsi epäaidon rukouksen, ei julkista rukousta sinänsä.

Rukous, jolla on suora yhteys taivaaseen, nousee vilpittömästä sydämestä.

"Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."(Joh. 4:24)


Raamatun Sana vie meidät läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa

Isä-lapsi -suhde

Kaikki tietämyksemme asemastamme Jumalaan nähden perustuu Raamattuun. Kun sisällytämme näitä raamatunpaikkoja rukouksiimme, suhteemme Jumalaan pääsee kehittymään.

Emme enää pitäydy pelkästään siihen tietoisuuteen, että "Israelissa on Jumala" (1 Sam. 17:46), vaan annamme "meidän Jumalamme laupeuden (engl. 'kauneuden, ihanuuden') tulla osaksemme" (Ps. 90:17). Jumalasta on tullut "meidän" Jumalamme.

Kun rukoilemme Hoos. 1:10:n ja Room. 9:26:n pohjalta (me olemme "elävän Jumalan lapsia"), rukouksemme saa isä-lapsi -suhteelle ominaisen läheisen sävyn. Lapset elävät vanhempiensa suoman turvan ja rakkauden piirissä, ja niin mekin Jumalan lapsina.

Raamatun Sana vahvistaa auktoriteettimme

Jeesus mainitsee usein arvovallasta, joka meillä on "Hänen nimessään". Tätä nimeä kunnioitetaan niin taivaassa, maan päällä kuin helvetissä.
Kun me toimimme näiden vahvistettujen valtuuksien perusteella, tapahtuu aina jotakin.

"Nämä merkit seruaavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, jota he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." (Mark. 16:17-18)

Valtuuksiin kuuluu ainakin kolme asiaa:
1. Anoa Isältä Jeesuksen nimessä
2. Nuhdella pahoja henkiä
3. Vapautttaa ihmisiä siteistä

Kun haluamme harjoittaa tätä arvovaltaa käytännössä, meidän on muistettava, että nämä valtuudet seuraavat läheisestä suhteesta Jumalaan. Jos aiomme käyttää Jeesuksen nimeä, meidän on myös kannettava tuota nimeä.

Meidän on turha olettaa, että kun olemme oppineet jonkin kaavan, voimme noin vain soveltaa ja käyttää sitä. Millään rukouksella ei ole voimaa eikä arvovaltaa, jos meillä ei ole läheistä suhdetta Jumalaan.

Arvovalta ei ole itse sanoissa, vaan voimassa, joka on sanojen takana. Kun meidän rukouksistamme ilmenee läheinen suhteemme Jeesukseen, taivaan arvovalta vahvistaa sanamme, ja Jeesukselle annetut valtuudet ("Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä", Matt. 28:18) ovat rukoustemme takana.

Pietari ja Johannes käyttivät Jeesuksen nimeä parantamaan ramman temppelin Kauniin portin edustalla. Pietari asioi ja toimi Jeesuksen puolesta, Jeesuksen nimessä. Tämä rukous osoitti samalla sekä Pietarin läheistä suhdetta Jumalaan että korkean tason valtuuksia.


"Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mintä minulla on, sitä minä sinulle anna. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele" ---- "Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle tälle miehelle, jonke te näette ja tunnette" (Apt. 3:6, 16, 4:10)


Siirry seuraavaan osaan