Rukous Raamatun sanoin, osa 2


Raamattu opettaa meille rukouksen olemuksen

Osaamme luonnostamme rukoilla yksinkertaisia rukouksia, esim. huutaa Jumalan puoleen hätätilanteessa. Tarvitsemme kuitenkin ohjausta, että hengen huudot Jumalan puoleen kypsyisivät tarkoituksenmukaiseksi kommunikaatioksi Jumalan kanssa. Jumalan oma kirja opettaa meille rukouksen luonteen, tarkoituksen ja voiman.

Kun aloitat rukoushetkesi Raamatun lukemisella, opit tuntemaan Jumalaa, jota rukoilet, ja saat kuulla Herran puhuvan Sanansa kautta. Muuten rukouksesi on yksinpuhelua.

Fil. 4:6-7: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."

Jumala selittää kutsuessaan meitä tässä rukoukseen, että Hänen suunnitelmansa ihmisen ahdistuksen ja murheen käsittelyyn on rukous.
Vanhan testamentin malli Jumalan lähestymiseksi olivat uhrilahjat, Uuden testamentin malli Hänen lähestymisekseen on "rukous ja anomus".
Jumalan huolenpidon ulottuvuus on valtava - "kaikessa saattakaa pyyntönne Jumalalle tiettäväksi". Elämäämme ei voi tulla mitään sellaista asiaa, mitä emme voisi tuoda Jumalan eteen rukouksessa. Meitä kutsutaan Jumalan eteen tyhjin käsin siirtämään kaikki taakkamme Hänen päälleen.

Tämä raamatunpaikka opettaa myös, että rukoukseen on sisällyttävä kiitosta. Se, joka esittää Jumalalle pelkkiä pyyntöjä ilman kiitosta ja ylistystä, osoittaa röyhkeää asennetta, ikään kuin olisi ansainnut jotakin.
Ne, jotka astuvat rukouksen alueelle ilman kiitosta, joutuvat astumaan häpeissään syrjään aivan kuin henkilö, joka tulee juhlatilaisuuteen muussa kuin kutsukortissa mainitussa juhla-asussa. Meidän on astuttava rukouksen esikartanoihin kiitoksen vaatteissa.
"Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä." (Ps. 100:4)

Rukous on huuto

Rukouksen yksinkertaisin muoto on sisäisen ihmisen vaistomainen huuto häntä korkeamman persoonan puoleen. Olen joskus kuullut joidenkin kyseenalaistavan tällaisen hätähuutorukouksen merkityksellisyyden, mutta olen kuullut monia todistuksia Jumalan puuttumisesta asioihin vastauksena hätähuutoon. Jumalan armo on niin suuri, että Hän voi vastata myös kohti tuntematonta kohotettuun avunhuutoon.


Eräs merillä ikänsä työskennellyt mies kertoi "uskonnollisesta kokemuksestaan". Hänen laivansa oli joitakin vuosia aiemmin joutunut haaksirikkoon, ja hän oli joutunut keskellä merta veden varaan. Ajelehdittuaan usean päivän ajan, kuten hän arveli, hän kohotti päänsä taivasta kohti ja huusi: "Jumala, jos olet olemassa, pelasta minut!" Ei kulunut kuin muutama minuutti, kun hän näki horisontissa laivan, joka tuli suoraan häntä kohti ja pelasti hänet. Hän ei tuntenut Jumalaa, jota rukoili, etikä tiennyt rukouksen periaatteista. Hän huusi epätoivoisena, ja Jumala kuuli.

Näin toteaa myös Ps. 107:23-28. "He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä... Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen... He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin, heidän sielunsa mentyi tuskasta... Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pästi heidät heidän ahdistuksistaan... He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
Ps. 34:18: "Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa."
Job 34:28: "...saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjain huudon".

Rukous on keskustelua

Rukous on paljon enemmän kuin hätähuutoja. Rukous on kommunikaatiota maan päällä elävien ihmisten ja taivaan Jumalan välillä.

Rukous on silta maan ja taivaan välillä. Se yhdistää pyhän Jumalan toiminnan Hänen lunastamiensa ihmisten kanssa. Sen avulla voimme saada Jumalalta ohjausta ja tietoa Hänen suunnitelmistaan ja tahdostaan.

Vanhan testamentin aikana Jumalan ja ihmisten kommunikaation välittäjänä oli usein enkeli. Uudessa testamentissa tämä on harvinaista. Jeesus on nyt välimiehemme, ja Hän opetti, että kaiken rukouksemme tulee tapahtua Hänen nimessään. Meidän tulee kanavoida kommunikaatiomme Isän kanssa Pojan kautta.

Jumala on kiinnostunut meidän jokapäiväisen elämämme tapahtumista. Ensimmäinen läpimurto, jonka ihmiset kokevat rukouselämässään on se, että he ymmärtävät yksinkertaisesti puhuvansa rakastavalle Jumalalle, joka on halunnut ilmaista itsensä heidän taivaallisena Isänään.


Murehtiminen ei ole rukousta

Joskus erehdymme luulemaan murheen ja ahdistuksen tunnetta rukoukseksi.

Luokseni tuli kerran sielunhoitokeskusteluun syvästi ahditunut nuori aviomies. Kun hän oli kertonut ongelmistaan, kysyin, oliko hän rukoillut näiden asioiden puolesta. "Olen rukoillut päivin ja öin yli viikon", hän vastasi. Kun ehdotin, että rukoilisimme yhdessä ja hän johtaisi rukousta, seurasi pitkä hiljaisuus. "En voi rukoilla", hän sanoi. Laskin käteni hänen olalleen ja sanoin: "Veli, sinä et ole rukoillut päivin ja öin viikon ajan tämän asian puolesta, sillä silloin sinä osaisit ilmaista itsesi Jumalan edessä. Sinä olet murehtinut viikon ajan ja ajatellut tätä asiaa lakkaamatta, mutta se ei ole rukousta."
Kehotin häntä lukemaan psalmia 17:1-2 ja rukoilemaan sen sanoin ("Herra, kuule minua, kun etsin oikeutta! Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni. Minä puhun sinulle vilpittömin huulin. Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevät, mikä on totta.") Huolten muuttaminen sanoiksi ja asioiden puhuminen Jumalan edessä toi hänelle suuren vapautuksen.

Ajatteleminen ei ole samaa kuin rukous

Aivan liian monet sekottavat ajattelun ja rukouksen. Jonkun ajatteleminen ei ole samaa kuin kommunikointi hänen kanssaan. Ajatukset eivät ole rukouksia, ennen kuin ne ilmaistaan Jumalalle. Rukous on ajatuksen kommunikontia.

On raamatullista mietiskellä Jumalaan liittyviä asioita, mutta yhtä raamatullista on se, että ilmaisemme Hänelle ajatuksemme ja tunteemme rukouksessa.


Rukous on yhteyttä

Luoja-Jumala keskusteli luomansa ihmisen kanssa paratiisissa illan viileydessä. Se, mistä he puhuivat, ei ole niin tärkeää kuin se yhteys, mikä heidän välillään oli. Tämä on rukouksen puhtain muoto: avoin sanallinen yhteys.

Syntiinlankeemuksen jälkeen henkilökohtainen, läheinen yhteys Jumalaan oli vaihdettava veriuhritoimituksiin. Jumala on pyhä, ja niiden, jotka ovat yhteydessä Häneen, on oltava pyhiä. Synti rikkoi yhteyden Jumalaan, mutta Jeesuksen veri on palauttanut katkenneen yhteyden.

"Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." (1 Joh. 1:7) Tekstiyhteydessään tämä jae puhuu yhteydestä Jumalaan!
Jeesus ei ainoastaan ottanut pois syntejä, vaan hän myös palautti yhteytemme Isään.
Rukous on paljon enemmän kuin pyyntöjen esittämistä, se on Jumalan läsnäolosta iloitsemista.

 

Raamatun sanoin rukoileminen opettaa meitä tunnistamaan rukouksen eri lajit

Ellemme käytä rukouksessamme Raamattua, meillä on vaara lukkiutua yhteen tai kahteen rukouksen osa-alueeseen. Tämä rajoittaa henkeämme ja kokemustamme Jumalasta.

Rukouksen lajeja on useita: tunnustaminen, anomus, kommunikaatio, esirukous, uskon rukous, antautuminen, kiitos, ylistys, palvonta.

Tuntemuksemme vaihtelevat äärimmäisyydestä toiseen, mutta kaikille niille löytyy Raamatusta vastine, joka auttaa meitä ilmaisemaan itseämme Jumalalle Hänelle mieluisalla tavalla.

Raamattu auttaa meitä tekemään eron henkilökohtaisen rukouksen, julkisen rukouksen ja esirukouksen välillä. Olen kuullut julkisesti rukoiltavan rukousia, jotka olisi pikemminkin pitänyt rukoilla yksityisesti.

Julkisessa rukouksessa usein esiintyy myös samaa kuin fariseuksen rukouksessa (Luuk. 18:10-14). Luulemme, että meidän on muistutettava Jumalaa omasta hyvyydestämme, toisten ihmisten synneistä ja kerrottava Hänelle kaikki viimeisimmät uutiset maailmalta.

Toisinaan käytämme julkista rukousta foorumina kuulijoiden moralisointiin. Ulkoiselta uskonnolliselta muodoltaan tämä voi olla rukousta, mutta se ei kuitenkaan vastaa Raamatun opetusta rukouksesta. Todellinen rukous on sitä, että puhumme Jumalalle, ei sitä, että puhumme ihmisille Jumalasta.


Siirry seuraavaan osaan