Rukouksen lähtökohtia 1:
Rukous Raamatun sanoin

Perustuu Judson Cornwallin teokseen Praying the Scriptures. Communicating With God in His Own Words. Creation House, Lake Mary, Florida, 1990.


Raamattu on rukouskirja

Raamattu on annettu meille paljon korkeampaa tarkoitusta varten kuin vain opetuksen ja saarnojen lähteeksi. Raamattu on rukouskirja. Se käskee meitä rukoilemaan yli 250 kertaa ja puhuu rukouksesta ja rukoilemisesta yli 280 kertaa.

Raamattu on esitys siitä, kuinka Jumala palautti ihmiselle syntiinlankeemuksessa menetetyn aseman. Jeesuksen työ Golgatalla merkitsi paljon enemmän kuin vain syntien anteeksiantamusta. Ristin tarkoituksena oli palauttaa ihmisten henkilökohtainen suhde ja yhteys Jumalan kanssa.

Jumalan Sana Vanhan testamentin aikana oli ilmoitus Jumalasta ja tavasta lähestyä Häntä. Kun Jeesus syntyi, Sana tuli lihaksi. Kirjoitetusta Sanasta tuli elävä Sana, mutta Sanan tarkoitus oli edelleen sama: pääsy Jumalan luo, Hänen lähestymisensä. Jeesus on Jumalan Sana ruumiillistuneena, Raamattu on Jumalan Sana merkittynä kirjoitukseksi.

Raamattu opettaa meitä rukoilemaan ja kertoo rukouksen luonteesta ja vaikutuksesta. Mutta Raamattu, Jumalan Sana, voi myös olla se rukous, mikä meidän tulee rukoilla.

Kun Raamatusta tulee rukouksemme, rukoilemme Hengen innoittamin sanoin.


Rukouksen asema Raamatussa

Jeesus osoitti elämällään kaikin tavoin sen, kuinka tärkeän aseman Jumala on asettanut rukoukselle. Kaiken, minkä Jeesus teki, Hän teki rukouksen kautta. Joh. 8:28-29 "...etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut."

Jeesus kieltäytyi harjoittamasta omaa tahtoaan, vaan valitsi Isän tahdon. Hän oli täysin riippuvainen Isästä. Hän aloitti messiaanisen tehtävänsä Jordanilta rukouksella ja päätti sen ristillä rukoukseen. Hän eli ja kuoli rukoillen.

Jos elävän Sanan toiminnassa maan päällä rukous oli keskeisessä asemassa, eikö kirjoitettu Sana noudattaisi samaa periaatetta? Rukouksen suuri salaisuus on siinä, että sen alkuperä on itse Jumalassa. Rukous kuuluu kolmiyhteisen Jumalan olemukseen.

Noustessaan taivaaseen Jeesus lähetti oppilaansa ensin rukouspaikkaan. Apostolien teoista näemme, kuinka uskovat - Jeesuksen esimerkin mukaan - astuivat rukouksen kautta uusille tasoille.
Voima ja rukous kulkevat aina yhdessä.

Esirukous - toisten edustaminen rukouksessa - on Jumalan oma voimallinen keino toimia maan päällä.
Yleinen harhaluulo on se, että Jumala tekee maan päällä mitä tahtoo riippumatta siitä, rukoilemmeko asianmukaisesti vai emme. Mikään ei voisi olla kauempana Raamatun Sanasta kuin tämä käsitys.
Jumala on sitonut toimintansa meidän rukouksiimme. Hän ilmoittaa tahtonsa innoittaaksensa esirukoustamme, sillä Jumala ei toimi erillään meidän esirukouksistamme. On tärkeää, että tutkimme Raamattua ymmärtääksemme Jumalan tahdon. On myös totta, että "Herra ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille" (Aamos 3:7), mutta Jumalan profeettojen on ensin oltava rukoilevia ihmisiä.

Haluat ehkä sanoa, ettei rukous sentään ole kaikkea! Tämä on totta, mutta sikäli kun olemme tekemisissä Jumalan kanssa, kaikki tapahtuu rukouksen kautta.
Paavali kirjoittaa: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:6-7). Tässä sanotaan "kaikessa" — ei vain hätätapauksissa. Inhimillinen ylpeytemme arvelee meidän sentään pystyvän itsekin tekemään edes jotain. Raamattu kuitenkin opettaa, ettemme omin voimin tehdä mitään, millä olisi hengellistä arvoa. Kaiken täytyy tapahtua rukouksen kautta.

Meidän rajallinen ymmärryksemme ei voi koskaan ymmärtää rajatonta Jumalaa, mutta Jumalan voitelema henkemme voi kommunikoida Hänen kanssaan.


Raamattu kutsuu meidät rukoilemaan

Jumala tekee aloitteen rukoukseen

Jumala itse tekee aloitteen rukouksellemme kutsuessamme meitä Sanassaan rukoilemaan.
Raamatun sana on on meille se viesti ja motiivi, minkä tarvitsemme rukoillaksemme, ei mielialamme tai se, että tunnemme itsemme arvolliseksi rukoilemaan.

Rukouksen motiivina tulisi olla Jumalan kutsu, ei ihmisen oma tilanne, epätoivo. Rukous ei ole viimeinen keinomme, se on ensisijainen voimavaramme.

Kutsuun odotetaan vastausta

Jumala ei pakota meitä rukoukseen, Hän kutsuu meitä. Hän haluaa meiltä rukousta, mutta Hän ei vaadi sitä.
Viimeisessä opetustilanteessaan Jeesus sanoi oppilailleen: "Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen." (Joh. 14:14). Toisin sanoen: "Vastatkaa kutsuun, niin saatte iloita osaksenne tulevasta hyödystä."

Rukous ei itsessään tuota mitään. Jumala on jo valmistanut meitä varten kaiken. Hän kutsuu meitä saamaan osaksemme näitä asioita rukouksen kautta. Emme voi tuottaa niitä omilla ponnistuksillamme.

Jeesus sanoi: "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen" (Mark. 14:38).

Ei riittänyt, että oppilaat tiesivät, miten rukoillaan. Heidän oli rukoiltava käytännössä. Pelkkä valvominen ei riittänyt, heidän tuli koskettaa Isää rukouksen kanavan kautta.

Rukouksen tulisi olla meille luonnollista kuin hengittäminen. "Rukoilkaa lakkaamatta" (1 Tess. 5:17).

Siirry seuraavaan osaan